"Miten voin palvella?"
Hänen käheässä äänessään oli mielistelyä, mutta myös levotonta uteliaisuutta.
"Terveisiä Jozef Gurnickilta."
Juutalaisäijään tuli aivan yhtäkkiä eloa. Hän tunsi "geschäftin" tuoksun sieraimissaan, suuren ja edullisen "geschäftin". Hänen silmänsä iskeytyivät minuun.
"Paperi?" kysyi hän jännittyneenä.
"Kyllä."
"Tärkeä?"
"Korvaamaton."
Ukon silmät paloivat, mutta hän tukahutti intonsa ja esiintyi kylmänä. Hän tiesi, että puhe kääntyisi pian hintaan ja siinä hänen täytyi pitää puolensa. Se oli pääasia.
"Näyttäkääpä."