Kaivoin hitaasti ja varovaisesti paperin taskustani ja luovutin sen hyvin vastahakoisen näköisenä Pankki-Israelille. Hän syventyi siihen kiihkeästi ja päästi kuulumattoman huudahduksen lukiessaan sotaministerin allekirjoituksen. Ilmeensä hän kuitenkin täydelleen hallitsi eikä se kuvastanut suinkaan sitä, mitä hän todella tunsi.

"Tjah, miksi ei! Paljonko tämä maksaisi?"

Mainitsin summan, joka oli noin kaksi vertaa suurempi kuin suunnittelemamme. Pankki-Israel levitti avuttomana kätensä, mutta loi minuun samalla tutkivan silmäyksen. Pysyin osassani ja ojensin käteni paperia kohti.

"Te laskette leikkiä", kuiskasi juutalainen käheästi.

Näytin ikävystyneeltä ja otin paperin.

"En suinkaan. Ellei hinta miellytä, en voi mitään. Tällaisia papereita ei myydä joka päivä."

Taitoin paperin huolellisesti kokoon ja panin lompakkooni. Juutalainen seurasi ahneena liikkeitäni. Olin varma siitä, että hän antaisi minun mennä hyvin pitkälle, saadakseen selville, tarkoitinko totta, vaiko ainoastaan tingin tällä tavalla. Pistin senvuoksi lompakon tyynesti taskuuni, tartuin hattuuni ja nousin.

"Olen erehtynyt henkilössä", sanoin kylmästi ja otin askeleen ovea kohti. Juutalainen vapisi kiihkosta. "Geschäfti" oli suuri ja varma ja edullinen, mutta mainitsemani hinta oli todellakin suuri. Pankki-Israel ei mielellään luovuttanut rahaa, ei vaikka voittokin oli tiedossa. Taistelu riehui hänen sisimmässään, mutta ratkaisu tapahtui ennenkuin olin vielä ehtinyt ovellekaan.

"Istukaa nyt toki ja keskustellaan rauhassa", sanoi hän pyytävästi ja minä myönnyin, hitaasti ja epäröiden.

Aloimme tinkimisen ja Pankki-Israel olisi varmastikin, jos puolueeton asiantuntijalautakunta olisi seurannut keskusteluamme, voinut vaatia itselleen tohtorinarvon tässä jalossa taidossa. Kaunopuheliaisuus, vakuuttelut, todistelut, hienoiset moitteet, imartelu, peitetty uhkaus, kaikki seurasi katkeamatta, pysähtymättä toistaan yhtenä ryöppyävänä, kiihkeänä ja hypnotisoivana puhetulvana. Ellei minulla olisi ollut kiire, olisin varmaankin pitkittänyt keskustelua ties kuinka kauan, mutta nyt minun täytyi joutua ja niinpä aloin hiljalleen ja taiteen kaikkien sääntöjen mukaan peräytyä. Aloimme vähitellen päästä yksimielisyyteen ja tehtyäni sitten ratkaisevan myönnytyksen oli kauppa selvä.