"Tietysti käteismaksu?" kysyi Pankki-Israel taistelusta lämmenneenä.
Naurahdin hiukan ivallisesti.
"Luonnollisesti."
"Antakaa paperi minulle."
Täytin hänen pyyntönsä ja Pankki-Israel meni kassakaapilleen, avasi sen monimutkaisen lukon, piiloitti paperin sinne ja otti esille suurehkon setelipinkan.
Temppumme oli onnistunut, mutta en rahoja lukiessa aavistanut, että se oikeastaan onnistuu yli odotusten. Sulloin juuri pinkkaa taskuuni, kun ulko-ovelta kuului koputus. Sävähdin koko ruumiiltani ja ajatustakin nopeammin sulki Pankki-Israel kassakaappinsa. Kuuntelimme molemmat. Koputus uusiutui.
"Tuonne!" kuiskasi juutalainen ja työnsi minut alkoovin taa. Kyyristyin istumaan vuoteelle ja vedin revolverini esiin. Juutalainen itse tassutteli ovelle ja kuului avaavan sen.
Hätkähdin rajusti, kun pari sekuntia senjälkeen kuulin tulijan äänen.
Tulija oli kenraali Amos Aron Nagelkopf.
Puristin revolveriani ja purin huuliani. Hetki oli kieltämättä jännittävä. Minulla ei todellakaan ollut halua kohdata kenraalia ja jos kenraali keksisi minut, olisi seurauksena epäilemättä taistelu. Samalla hän voisi paljastaa minut myöskin Pankki-Israelille. Olin tosin varma siitä, ettei juutalainen kertoisi minusta mitään kenraalille, mutta pelkäsin jotakin sattumaa, jotakin onnettomuutta, joka ilmiantaisi minut ja käyntini.
Kenraali tuli huoneeseen ja istuutui tuolille, jolla itse olin muutama hetki aikaisemmin istunut.