Hoper hymyili ja siirtyi tohtorin viereen istumaan.
"Kah, älkää olko niin vaatimaton! Minä en ole erehtynyt."
Tohtori muuttui yhä hermostuneemmaksi.
"Kas niin, ei maksa kieräillä! Minä tiedän, kuka olette, mutta te ette tiedä, mikä minä olen, joten olen paremmalla puolella. Minulla on tehtävänä teille muuan ehdotus."
Tohtori silmäili levottomana ympärilleen. "Puhukaamme hiljaa!" ehdotti
Hoper tyynesti.
"Kuka te oikein olette?" pääsi tohtorilta väkisinkin. Hän yritti ansaa.
"Se ei kuulu asiaan. Kun ei mitään tiedä, niin ei voi mitään puhuakaan.
Nimittäkää minua esim. mr Fartmanniksi."
Ameriikkalainen puhui rauhallisen alentuvasti. Tohtori pyyhki hikeä kasvoiltaan.
"Siis kuulkaa! Ensiksikin lausun julki tyytymättömyyteni teidän käytökseenne. Te ette vastannut, vaikka minä tein merkkejä. Te petitte lupauksenne. Te pelkäsitte, ja vallankumoukselliselle se on kuolemansynti."
Seikkailija tunsi kauhua. Vallankumouksellisten lait olivat selviä ja jyrkkiä. Hän oli tuon tuntemattoman käsissä.