"Jaha, kaksi pulloa! Saahan sitä, saa, kun on millä maksaa ja jaksaa", koetti nainen laskea leikkiä, mutta kumartui äkkiä ja kuiskasi: "Mitä?"
"Tohtori!" kuiskasi Koskela.
"Odottakaa! Merkki?"
"Kaksi. Turku. D.N."
"Hyvä. —katu 19. D. 3. 2 l. 1 p. 2 l."
Koskela merkitsi luvut huomaamatta savukelaatikon kanteen, pistäen sen sitten taskuunsa. Kuiskaava keskustelu ei vienyt kuin silmänräpäyksen ajan. Nainen korjasi pois kahvivehkeet ja toi hetken kuluttua virvoitusvettä. Ystävykset huoahtivat, kun hän poistui.
"Selvä sitä myöten!" virkkoi Kivinen hiljaa. "Mitä nuo luvut merkitsivät?"
"Ensin osoite ja sitten soittopainallukset: kaksi lyhyttä, yksi pitkä ja sitten kaksi lyhyttä. Järjestelmä ei ole kovinkaan nerokas, mutta huonopa on tietämättömän ja tuntemattoman lähteä yrittämään. Juokaamme ja lähtekäämme sitten matkaan, sillä meidän täytyy hankkia vielä yösijakin. Ahaa, kysytäänpä täältä. Totta kai voivat sellaisen neuvoa, jossa ei tarvita passeja."
Koskela nousi laiskasti ylös ja astui myymäläpöydän luokse, pyytäen laatikon savukkeita. Lähellä olevat pöydät olivat tyhjät. Nainen katsoi kysyvästi.
"Yösija?" kuiskasi Koskela.