"Täydellisesti. Muuten, tehän voittekin pistäytyä jonakin päivänä katsastamassa minun työmaatani. Takaan, että voin näyttää jotain mielenkiintoistakin. Maljanne!"
Kivisen sydän aivan kuin pysähtyi. Tätä hän ei ollut saattanut odottaa. Hänen tarkoituksenaan oli ollut saada suostumaan Nosowkin hänen pyyntöönsä saada käydä katsomassa "valistustoimistoa", mutta nyt pyysikin tämä itse. Kivinen huomasi, että asiat alkoivat luistaa. Kolmen päivän kuluttua olisi maailmankongressi. Se kestäisi viikon verran. No niin, kahdessa viikossa ehtisi paljon.
Yökahvilassa jatkui cabaret-ohjelman suoritus ja herra Nosowkin alkoi laulaa, Kivisen innokkaasti taputtaessa käsiään.
20.
Koskela valmistautuu esiintymään puhujana ja turvautuu epärehellisiin keinoihin.
"Proosalliset ihmiset väittävät, ettei maailmassa tapahdu mitään ihmeellistä, mutta minä ainakin uskallan olla hiukan toista mieltä", lausui Koskela katsellen kuinka miss Maryn kynä luisti paperilla.
"Mitä te tällä hetkellä pidätte ihmeellisimpänä?" kysyi Mary katsettaan kohottamatta.
"Sitä, mitä te juuri nyt teette", vastasi Koskela hymyillen.
"Eikö teille sitten milloinkaan ole kukaan nainen kirjoittanut?" pisti
Mary kaksimielisesti.
"No eipä juuri. Ja kaikkein vähimmin bolshevistista kiihoituspuhetta. Onko teistä aivan luonnollista ja tämän maailmanjärjestyksen mukaista, että englantilaisen diplomaatin tytär kirjoittaa Moskovassa suomalaiselle jääkärille bolshevistista kiihoituspuhetta venäjäksi?"