"Luulen!" kuului Koskelan lyhyt, mutta vakuuttavan sydämellinen vastaus.
"Minä kiitän jo edeltäkäsin."
Illalla tarkastivat seikkailijat aseensa, pukeutuivat mahdollisimman lämpimästi ja pukivat myös Maryn, ellei nyt kovinkaan sopiviin, niin ainakin tarkoituksenmukaisiin tamineihin. Herra Nosowkin sai Koskelan vartioimana käydä huoneessaan ja ottaa mukaansa rahat ja arvoesineet, joita "ryysyköyhälistön" edustajalla tuntuikin olevan koko runsaasti. Herra Nosowkin oli jo aikaisemmin määrännyt puhelimitse kaksi autoa käytettävikseen. Ne odottivat ulkona.
Odotettiin hermostuttava puolituntinen. Koskela katsoi kelloaan. Se oli kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän.
"Lähtekäämme!" virkkoi hän tyynesti. Seurue astui kylmään ja kolkkoon talviyöhön, Kivinen herra Nosowkinin kintereillä. Tälle oli ilmoitettu, että pieninkin pakoyritys rangaistaan ampumalla. Ei auttanut sääliä, ja bolsheviikki kyllä ymmärsi.
Autot hurahtivat liikkeelle, ja matkailijat painuivat tuntemattomia seikkailuja kohti.
26.
Vastavallankumoukselliset sijoittavat bolshevismin kahteen tukevaan matkalaukkuun, Leninin tietämättä siitä mitään.
Punakaartilaisvartijat hypähtivät vastaan, kun kaksi autoa pysähtyi "vallankumoustehtaan" pääkäytävän edustalle, mutta laskivat seikkailijat sisään hra Nosowkinin näyttäessä passinsa. Kivinen piti silmällä pikku miestä, mutta bolsheviikki oli kaikesta päättäen liian arka ja varovainen, uskaltaakseen ryhtyä mihinkään pakotoimiin.
Hra Nosowkinin kädet vapisivat hiukan, kun hän etsi avainkimpustaan sopivia avaimia. Päästyään sisään pimeään käytävään, sulki Koskela ulko-oven ja vaati bolsheviikkia sulkemaan yllätyksen varalle myöskin välioven. Autot, etteivät ne herättäisi huomiota, oli ajettu pihaan. Kuljettajat eivät aavistaneet mitään.