Valoja sytyttämättä seikkailijat kompuroivat pilkkopimeässä rappuja ylös, herra Nosowkin ensimäisenä ja Kivinen toisena. Viimeisenä asteli Koskela ja miss Mary, jonka oli täytynyt tulla mukaan, kun ei voinut missään muuallakaan odottaa. Vaistomaisesti tarttui hän jääkärin tukevaan käteen, ja sotilaan suoniin valahti kuin tulivirta.
Tultuaan herra Nosowkinin työhuoneeseen vetivät Hoper ja Cotter paksut verhot ikkunoiden eteen ja vasta sitten sytyttivät sähköt palamaan. Koko suunnattomassa rakennuksessa ei ollut ketään.
"Ensiksi korttijärjestelmä ja asiapaperit!" komensi Koskela, ja bolsheviikki luovutti alistuneena avaimet. Seinään muurattu kassakaappi avattiin.
Kivinen tarkasteli arvostelevan näköisenä sisältöä.
"Täällähän ei olekaan paljoa. Koko bolshevismi sopii pariin kunnolliseen matkalaukkuun. Teillähän on sellaisia, vai kuinka, herra Nosowkin?"
Bosheviikki myönsi, ja hetken kuluttua toi Kivinen pari sievää nahkaista laukkua.
"Kas niin, työhön nyt!" virkkoi Koskela.
Kortit ja paperit asetettiin järjestyksessä laukkuihin, ja muutamassa hetkessä oli kassakaappi tyhjä.
"Tässä on karttakin", huudahti Kivinen ja levitti hienolle paperille piirretyn maailmankartan kaikkien nähtäväksi. "Aivan oikein, se on jaettu numeroituihin ruutuihin. Ei sovi moittia, kyllä maanalainen kiihoitustyö on hyvin järjestetty pienimpiä yksityiskohtia myöten."
"Valmis on!" tuumi Cotter, kun kaikki oli kunnossa ja matkalaukut suljetut. "Nyt voimme ne sinetöidä, niin kukaan ei ainakaan kommunistivaltakunnassa uskalla niitä avata." Cotter otti lakkaa, sulatti sitä tulitikun avulla ja kiinnitti hienolla rihmalla sitä lukkojen kohdalle, painaen herra Nosowkinin antamalla leimasimella siihen sinetin.