"Olkaa hyvä, herra Nosowkin, ja kirjoittakaa passit!" komensi Koskela, ja bolsheviikki teki työtä käskettyä. Kivinen tutki tarkoin passit ja huomattuaan niiden olevan täydellisiä antoi ne tovereilleen ja miss Marylle.
"Nyt hävitystyöhön! Jaa, mutta herra Nosowkin! Me emme voi ottaa häntä mukaan, emmekä myöskään jättää tänne yksinään", tuumaili Koskela.
"Minä vartioin", virkkoi Mary.
"Uskallatteko?"
"Kyllä, ja minun täytyy myös jotakin tehdä. Antakaa minulle vain joku ase."
Kivinen luovutti missille pienen browningin, ja Mary jäi kahden bolsheviikkivirkailijan kanssa, joka istui arkana nojatuolissaan ja jota kiiltävä ase ilmeisestikin hermostutti.
Ystävykset ryhtyivät töihin. Koskela oli jotenkuten selvillä rakennuksesta ja herra Nosowkinin opastuksen perusteella löysivät he verraten helposti kellarikerroksen, jossa säilytettiin pienempiä helvetinkoneita koneitten, laivojen y.m.s. tuhoamiseksi. Koskela, vanha pommimies, tarkasti ja asetti ne kuntoon, ja kukin seikkailija otti niitä kaksi kappaletta mukaansa. Suuremman varmuuden vuoksi, etenkin kun pienillä helvetinkoneilla ei voitu räjäyttää rakennusta perusteellisesti, ryhtyivät ystävykset varsinaiseen hävitystyöhön, ja jos ulkona maleksivat punakaartilaiset olisivat aavistaneet hituisenkin, mitä sisällä toimitettiin, olisi koko kommunistinen Moskova ollut muutamassa hetkessä jalkeilla. Kirjapainossa särettiin painokoneet aivan käyttökelvottomiksi, samoin setelipainossa. Suuret kiihoituskirjallisuusvarastot hajoitettiin eri huoneisiin, ja kaikki paperit, samoinkuin valmiit ja puolivalmiit setelit, kasteltiin kirjapainosta löydetyllä paloöljyllä. Seikkailijat raatoivat kuin orjat, mutta täydessä järjestyksessä ja suunnitelmallisesti. Mikään ei saanut jäädä keskeneräiseksi, kun kerran peliin oli ryhdytty. Pimeys haittasi, mutta ei voinut estää. Alhaalta aloitettiin ja mentiin kerros kerrokselta ja huone huoneelta. Koskela kävi alhaalla sulkemassa vesijohdon, ja sikäli kuin valmistelut edistyivät, sulki hän ovet, niin että mahdollinen pelastustyö kävisi mahdollisimman vaikeaksi.
Kello oli jo lähemmäs yksitoista, kun seikkailijat viimeinkin saapuivat takaisin herra Nosowkinin yksityishuoneeseen. Bolsheviikki istui paikallaan ja Mary samoin.
"Herra Nosowkin näyttää äärimmäisen hermostuneelta", kuiskasi Mary. Koskelan ja jääkärin täytyi myöntää huomio oikeaksi. Bolsheviikin kasvot olivat tuskallisen odottavat, kädet tekivät hermostuneita eleitä ja katse harhaili ympäri huonetta. Jääkäri ei virkkanut mitään, mutta tarkkasi bolsheviikkia sitä kiinteämmin. Seikkailijat siistivät itseään työtouhun jälkeen.
Koskela oli asettanut huoneen nurkkaan pienen laatikon, jossa oli helvetinkone.