"Niin, hän ei ole täällä… Hän pyysi minua, olen hänen apulaisensa, ilmoittamaan, että hän tulee tänne kello puoli kaksi… niin, hän sai uusia ilmoituksia… niin, niin, siitä salaliitosta… ei voinut tulla… Siis tohtori tulee! En voi sanoa, missä hän on… Hän lähti autolla jonnekin… Kyllä, kyllä… hyvästi…"
Kivinen soitti loppusoiton, ja kaikki hengähtivät helpotuksesta.
"Tohtori se oli. Hänellä piti olla kohtaus täällä kaikkein parahimman herra Nosowkinin kanssa klo yksitoista! Se vain puuttuikin, että hän olisi vielä tullut tänne ennen aikojaan. Nyt hän ennättää juuri parahiksi näkemään yhden taudinpesän palavan. Mitä te sanotte, herra Nosowkin?" Kivisen ääni oli pistävän kylmä.
Bolsheviikki ruikutti jotakin käsittämätöntä. Hän pelkäsi niin että koko ruumis vapisi.
"Olkoon!" lausui Koskela. — "Koska kerran tämä asia päättyi näin, annamme sen anteeksi. Mutta nyt tuo pieninkin vilpillisyys mukanaan tuhonne, herra Nosowkin."
Bolsheviikista näkyi, ettei hän vähimmässäkään määrin epäillyt jääkärin sanoja.
Koskela asetti kuntoon helvetinkoneen ja pisti sen kassakaappiin, joka suljettiin. Niin ollen eivät bolshevikit saisi millään tavoin tietää, että heidän tärkeimmät salaisuutensa olivat varastetut. He eivät voisi edes varoittaa asiamiehiään, joiden kaikki osoitteet ja tuntomerkit, valokuvia myöten, nyt olivat seikkailijain hallussa.
"Nyt lähdemme!" komensi Koskela. "Kivinen ja Cotter saavat hoitaa matkalaukut toisessa autossa, jonne myöskin miss Mary tulee; minä, Hoper ja herra Nosowkin lähdemme toisessa vankilaan. Te ajatte suoraan asemalle ja hankitte hyvän vaunun herra Nosowkinin kuriiripapereitten avulla. Niin, hm, täytynee ottaa sekin mahdollisuus lukuun, ettemme me enää palaisi. Jos emme klo puoli yksi ole asemalla, on teidän lähdettävä ja pelastettava miss Mary ja paperit. Meitä etsimään ette saa palata. Tämä on määräyksenä!"
Seikkailijat puristivat ääneti toistensa kättä, mutta miss Mary ei voinut oikein pidättää itseään. Koskelan teki mieli sanoa hänelle jotain, mutta hän käsitti, kuinka väärin se tällaisessa tilanteessa olisi ollut, ja hän hillitsi itsensä. Seurue poistui odottaviin autoihin pihaoven kautta. Viimeinen ja ehkä vaikein tehtävä oli suorittamatta. "Vallankumoustehdas" oli kyllä jo turmion partaalla.
27.