"Akateeminen kvartti" on anteeksiannettava, kun on kysymyksessä yleismaailmallinen vastavallankumous.
"Mitä asioita teillä olisi tohtorin kanssa?" kysyi Koskela Nosowkinilta autossa.
"Olisimme neuvotelleet salaliitosta", vastasi bolsheviikki.
Koskela mietti hetkisen.
"Milloin annetaan hälytyskäsky maailmalle?" virkkoi hän äkkiä ja silmäsi herra Nosowkinia.
"Yleinen julistus 'kaikille, kaikille…' neuvostokongressin päätöksestä annetaan noin klo 1", lausui pikku mies kiertelemättä.
Hoper nauroi.
"Samaan aikaan siis kuin kommunistinen Moskova saa meidän julistuksemme sekä näkyvässä että tuntuvassa muodossa! Se sattui!"
Auto ponnistihe paksussa lumessa ja parinkymmenen minuutin kuluttua se pysähtyi synkän, vanhanaikaisen kivirakennuksen edustalle, joka jo tsaarivallan aikana oli ollut tutkintovankilana. Pääovi oli valaistu.
"Siis, herra Nosowkin! Te ymmärrätte tilanteen! Ei minkäännäköistä kiertelyä! Me olemme menneet liian pitkälle, voidaksemme enää peräytyä. Ja te ehkä tiedätte, ettei suomalainen jääkäri pelkää. Minä ammun heti! Salaisuus kuolee samassa." — Koskela puhui hiljaa, mutta vakuuttavan kylmästi, ja mikäli saattoi päättää, ei bolsheviikki epäillyt uhkauksen toteuttamistakaan.