"Varata meille kaksi huonetta! Miten tämä on mahdollista? Kuka teille on sellaisen määräyksen antanut?" Neiti Riger tunsi joutuneensa keskelle tapauksia, joiden syytä ja alkuperää hän ei voinut aavistaakaan.
"Sitä me emme tiedä. Aamupäivällä tuli sähkösanoma. Kai se on oikein?" kysyi ovenvartija.
"On kyllä", sanoi neiti Riger venytellen. "Niin, ehkä onkin niin, että serkkuni on sähköttänyt tänne jo edeltäpäin ja kaiken varalta. Hämmästyin vain, sillä en ollut itsekään varma tulostani. Kiitän joka tapauksessa. Ohjatkaa minut huoneeseeni."
Kivinen hymähti mielessään neiti Rigerin yksinkertaiselle serkkuun vetoamiselle. Mutta nopeasti sanomalehtimiehet kumartuivat lasiensa ääreen, kun neiti Riger ovenvartijan opastamana ja palvelijattarensa seuraamana samassa vilahti oven ohitse. Hän ei kuitenkaan mitään huomannut.
Kivinen ja Jorre vetäytyivät huoneeseensa koko iltapuoleksi. Tarjoilijalta sai Kivinen tietää, että neiti Riger asui huoneessa n:o 23, että hän oli tilannut päivällisen huoneeseensa ja lähettänyt sähkösanoman Köpenhaminaan.
— Prinssille, — ajatteli Kivinen.
Hän istui ikkunan ääressä ja katseli puutarhan läpi hämärtyvälle lahdelle. Kasinolta kuului soittoa, jotkut rattaat rämisivät kovalla tiellä, ja lehdet suhisivat hiljaisessa tuulessa. Lahdensuulta kantautui maininkien kohina kaukaisena yhtämittaisena meluna rauhalliseen hotellihuoneeseen. Jorre makaili leposohvalla ja kirjoitteli lehdelleen pirteää matkakuvausta autoretkeltä Ruotsin ja Norjan halki, puhallellen sekä ulkonaisesti että sisäisesti tyytyväisen näköisenä hienoja savuhattaroita sivulleen. Kivinen oli kertonut hänelle koko seikkailun alusta saakka ja luvannut, että hän saisi kirjoittaa siitä selostuksen sanomalehdelleen, kuitenkin sellaisessa muodossa, etteivät seikkailun toimivat henkilöt joutuisi kärsimään. Nuori sanomalehtimies tiesi ansaitsevansa kannuksensa tällä matkalla.
Alkoi jo hämärtää, kun ovelle koputettiin.
"Sisään!" sanoi Kivinen kohoutumatta mukavasta asennostaan nojatuolissa. Oviaukkoon ilmestyi tarjoilija, joka livahti sisään ja sulki oven perästään.
"Ajattelin teidän ehkä haluavan tietää, että neiti Riger lähti juuri kävelemään", virkkoi hän hiljaa.