Neiti Riger pudisti päätänsä, mutta ei virkkanut mitään.
"Ja miten te tulitte?" jatkoi hän hetken perästä kuulusteluaan.
"Ehdittekö tänne ennen minua?"
"Kyllä. Muistattehan kai, että jätitte automme maantielle. Tulimme siinä tänä aamuna. Ja tietäen, että te tulette iltapuolella, rohkenin tilata teille huoneetkin hotellista."
Neiti Riger tuntui saaneen takaisin kaiken itsehillintänsä, sillä hän nauroi vallattomasti.
"Ja kaiken tämän olette kai järjestänyt kostoksi siitä, että karkasin luotanne Kuststadissa?"
"Tietysti, ja kai teidänkin täytyy myöntää, että rikokseen katsoen on kosto toistaiseksi ollut sekä lievä että onnistunut?"
"Onnistunut kylläkin, mutta en sano sitä lieväksi. Menetin kokonaan malttini tullessani hotelliin ja kuullessani, että minulle oli jo tilattu huoneet…"
"Niin, me kuulimme teidän keskustelunne", keskeytti Kivinen sangen kuivasti.
"Te olette kostonhimoinen ja nautitte kostonne viimeiseen tippaan", sanoi neiti Riger teennäisen surkeasti.
"Ehkä, mutta nyt haluaisin tietää, miten matkanne sujui? Te saitte tietenkin jalokivilaukun, koska herra Popov ja teidän nöyrin palvelijanne sai vain meren rantakiviä."