"Niin, leikistä on maksettava leikin hinta. Intohimot kostavat itsensä ja itserakkaus käy kalliiksi. Koetitteko saada selvää varkaudesta?"
"En voinut tehdä paljoakaan. Poliisille ei voinut ilmoittaa, sillä silloin olisin itse joutunut kiinni. En uskaltanut kuulustella edes hotellin palvelusväkeä."
Neiti Riger nojasi päänsä käsiin ja tuijotti eteensä. Sanomalehtimies tunsi heltyvänsä, ja hänen täytyi voittaa itsensä, ollakseen paljastamatta itseään. Ei, hän oli nyt voiton puolella, ja jos hän tahtoi todella voittaa, täytyi hänen menetellä harkitusti. Itsepäinen seikkailijatar oli masennettava. Neiti Rigerin oli maksettava leikistä leikin hinta. Lääke oli ehkä hiukan liian voimakasta, mutta sanomalehtimies tiesi, etteivät pikkuannokset pystyisi neiti Rigeriin. Taistelussa saattoi vain joko voittaa tai joutua tappiolle. Ja hän tahtoi voittaa.
Ja sensijaan että olisi kertonut oman kepposensa ja päästänyt neiti Rigerin miljoonahuolistaan, hän vaikeni ja katseli miettiväisenä lahdelle. Hän ei enää tarjoaisi apuaan. Ja ikäänkuin arvaten hänen ajatuksensa laski neiti Riger äkkiä kätensä pehmeästi hänen kädelleen.
"Minulla ei ole oikeutta, mutta" — ääni kuulosti sangen alistuvaiselta, ja sanomalehtimies oli varma, ettei se ollut teeskennelty — "antakaa armon nyt käydä oikeudesta. Ettekö voisi auttaa minua jollakin tavalla?"
Sanomalehtimies katsoi syviin silmiin, ja ratkaisevasti voiton puolella ollen hän ei milloinkaan ollut tuntenut niin vastustamatonta kiusausta luopua kostostaan ja käyttää suorinta tietä voittoon. Mutta hän tahtoi olla varma, eikä noihin silmiin niiden syvyydestä huolimatta saattanut luottaa. Molemmat olivat suloisia, sekä kosto että rakkaus, ja hän päätti nauttia kumpaisestakin.
"Hyvä. Minä autan, mutta seuraavilla ehdoilla: saan menetellä mieleni mukaan, en tee tiliä teille aikeistani, ja jos saan takaisin jalokivet, on minulla oikeus, mikäli prinssi suostuu, käyttää niistä kymmenen prosenttia esittämääni tarkoitukseeni, en tietenkään välillisesti eikä välittömästi omaksi hyväkseni. Suostutteko?"
"En ymmärrä ehtojanne, mutta suostun", sanoi neiti Riger keventyneenä ja ojensi kätensä.
He palasivat hotelliin.
Iltamyöhällä lähtivät sanomalehtimiehet kaikessa hiljaisuudessa autolla
Kristianiaan.