"Kyllä, vallan hyvin."
Sanomalehtimiehet kääntyivät takaisin ja palasivat hotelliinsa. Vähän ennen kuutta he olivat uudelleen satamassa. Jorre ohjasi auton laiturin vireen. Sinne oli aikaisemmin saapunut joukko autoja ja ajureita, tullivirkailijoita ja poliiseja. Kööpenhaminan laiva laski laituriin muutaman minuutin yli kuusi, ja matkustajat alkoivat tulla maihin, läpäistyään ensin tulli- ja passitarkastuksen.
Molemmat sanomalehtimiehet pitivät tarkoin silmällä matkustajia. Melkein heti he tunsivat prinssin, pitkän, mustan, kalpeakasvoisen nuoren miehen, joka nähtävästikin entisen sotilaspalvelijansa seuraamana laskeutui laivasta. Prinssin tavarat vietiin autoon, palvelija istuutui kuljettajan viereen, ja auto läksi liikkeelle. Samassa Jorrekin pani oman autonsa käyntiin ja ohjasi prinssin auton jälkeen. He ajoivat läpi kaupungin muutamaan suureen hotelliin, jonne prinssi pysähtyi.
Jorre seisahdutti auton jonkun matkan päähän ja lähti hotelliin, onnistuen saamaan tarpeelliset tiedot.
Kello yhdeksän aikaan sanomalehtimiehet saapuivat uudelleen prinssin hotelliin. Kivinen oli päättänyt nyt lopullisesti toteuttaa suunnitelmansa.
He kysyivät hotellin ovenvartijalta prinssiä. Hän neuvoi heidät toiseen kerrokseen. Käytäväpalvelija vei prinssille Kivisen käyntikortin suljetussa kuoressa. Sanomalehtimies oli kirjoittanut korttiin muutaman sanan ja oli varma vastaanotosta. Eikä hän siinä pettynytkään, sillä käytäväpalvelija palasi ilmoittaen, että prinssi odotti.
Sanomalehtimies koputti.
"Sisään!" kuului sotilaallinen, syvä ääni sanovan, ja sanomalehtimiehet astuivat loistavasti kalustettuun hotellihuoneeseen. Prinssi istui nojatuolissa kirjoituspöydän ääressä, ja vaikka hän koetti peittää hämmästystään, näkyi hänen ilmeestään, että hän ei ollenkaan ymmärtänyt, mitä kahdella sanomalehtimiehellä nyt heti oli asiaa hänelle ja mistä he tiesivät "jotakin Kuststadin jutusta", kuten Kivinen oli nimikorttiinsa kirjoittanut.
Kivinen tervehti, samoin Jorre, ja prinssi viittasi vieraita istumaan.
"Mikä tuottaa minulle kunnian…?" aloitti hän ja kiinnitti tutkivan katseensa sanomalehtimiehiin. "Ei suinkaan tässä ole tarkoituksena, omituisen verukkeen varassa, haastatella minua? Ilmoitan heti alussa, etten alistu minkäänlaiseen haastatteluun."