"Otaksuin, ettei herra Nordgren kunnioitusta herättävine ruhoineen olisi sovelias ja tuskinpa halukaskaan liikkumaan tällaisilla, anteeksi, jossakin määrin murtovarkaan polkuja muistuttavilla retkillä."
"Taaskin oikein."
"Ja kun arvasin aikomuksenne, niin päätin järjestää pikku yllätyksen.
Ettekö ihmetellyt sattumaa, herra Kivinen?"
"Kyllä, hiukan: talo pimeässä, ikkuna auki, tikapuut saatavilla, ovet lukitsematta, saranat voidellut…"
Neiti Riger nauroi.
"Sain kyllä vaivata hiukan päätäni, mutta lopputulos korvasi kaiken. En ole milloinkaan niin nauttinut oman voimani tunnosta kuin nähdessäni teidän browninki ojossa kääntyvän minua kohti, valon ja yllätyksen sokaisemana."
"Tulin tänne etsimään moottoripyöräilijää."
"Sen kyllä arvasin. Teillä näkyy olevan melko lailla johtopäätöskykyä, ja minun on oltava kiitollinen kohtalolle, ettette te ole Kuststadin poliisipäällikkö, vaan ainoastaan sanomalehtimies, sillä edellisessä tapauksessa minä kai istuisin jo varmassa tallessa ja kylpylän arvoisa yleisö saisi uutta ja mitä mielenkiintoisinta keskustelun aihetta."
"Niin varmasti istuisittekin."
"Miksi te ette ilmoita tietojanne viranomaisille?"