"Te ette siis aio luopua tutkimuksistanne. Kun sitten olette saanut ne loppuun, annatteko minut ilmi?"
Kivinen mietti.
"Voisin ainoastaan yhdessä tapauksessa tehdä sellaista, mutta olen varma siitä, ettei teihin nähden ole sitä mahdollisuutta olemassa. En ole tässä maassa ehdottomasti, ainakaan omasta mielestäni, sidottu lain kirjaimeen, ja minkä omatuntoni myöntää oikeaksi, sen hyväksyn, vaikka se ei olisikaan täydellisesti sopusoinnussa lain kanssa."
Kivinen kylmeni itsekin näistä järkevän harkituista sanoistaan. Neiti
Riger suoristautui ja järjesti hiuksensa.
"Ettekö voisi minulle kertoa historiaanne?" kysyi Kivinen vakavasti.
"Minä kertoisin mielelläni, mutta minä en voi."
"Ettekö milloinkaan?"
"Ehkä jonkun ajan kuluttua."
Neiti Rigerin äänessä kuului entinen varmuus, ja hän pyysi Kivistä jatkamaan juontia, kaataen kahvia.
"Miksi tulitte tänne huvilaan?" kysyi Kivinen hetken kuluttua.