Ollen tulo hotelliin oli ollut paljon huomiotaherättävämpi. Merikapteeni Abraham Johansson, kuten hän kuuluvasti ovenvartijalle selitti, oli jotenkin täydessä lastissa, ja pohjaan oli tullut vuoto. Täytyi öljytä, ja kapteeni oli tarjonnut ovenvartijallekin ryypyn pullostaan. Hovimestari oli hymyillyt lähistöllä, mutta pyytänyt sitten "arvoisaa ja kunnioitettavaa kapteenia hillitsemään hiukan itseään, koska maalla täytyi pitää hiukan pieniäänisempi kurssi kuin Atlantilla." Kapteeni olikin rauhoittunut ja kömpinyt omin neuvoin ylös ja häipynyt. Ketään ei sattunut juuri silloin — sattunut tai ei, siitä tiesivät vain hovimestari ja Olle — olemaan toisen kerroksen käytävässä, ja niinpä olikin kunnon kapteeni viilettänyt reivaamattomin purjein sisään ensimmäisestä ovesta, ja se ovi sattui olemaan n:o 28. Huoneessa oli kapteenin käynti koko lailla varmistunut, ja hän oli marssinut suoraa päätä alkoviin, asettanut kapsäkin sängyn alle, pullon yöpöydälle ja tirauttanut tilkkasen lasiinkin, riisunut sitten puolittain kauluksensa, jättäen sen niskaansa riippumaan, pistänyt pienen browningin housujen etutaskuun ja vetänyt verhot alkovin eteen, heittäytyen makaamaan toiselle vuoteelle täysissä tamineissaan, katsottuaan ensin kelloansa. Se oli viisitoista minuuttia yli kuusi.
Klo 7 alkaisi Import & Export A.B:n ylimääräinen yhtiökokous samassa huoneessa.
Yli puolen tuntia makaili kunnon kapteeni vuoteessa, koetellen sen ominaisuuksia ja havaiten ilokseen, ettei se narissut ainakaan pienestä liikkeestä. Kapteenin katse harhaili pienessä alkovissa, mutta kuulo oli koko ajan jännittynyt äärimmilleen. Hän vilkaisi taas varovasti kelloaan. Se oli 6.45.
Parin minuutin kuluttua kuului askeleita ja puhetta huoneen n:o 28 ulkopuolelta, ovi avattiin, ja sisään astui askeleista ja äänistä päättäen kolme henkilöä. Kapteeni jähmettyi liikkumattomaksi, silmät sulkeutuivat ja kasvojen ilme muuttui raukean veltoksi kuten maalla seilanneen ja nukkuneen kapteenin naamavärkki tavallisesti näyttää.
Tulijat sulkivat oven ja kuuluivat istuutuvan.
"Kahl teki hyvän afäärin", sanoi syvä bassoääni venäjäksi.
"Hyvähän se on, mutta minä puolestani vastustan sellaisiin uhkarohkeuksiin ryhtymistä. Juttu on herättänyt huomiota. Me olisimme voineet joutua paljastetuiksikin", puhui toinen kiivaasti, selvästikin saksalaisella korostuksella.
"Ka, mitäpä huolimme. Elää täytyy, emmekä me osaa emmekä tahdo työtäkään tehdä. Pikku yhtiömme tuottaa kyllä sievästikin, mutta minun tuloni eivät tahdo mitenkään riittää menoihin. Ne eivät ole milloinkaan riittäneet, ei edes silloin kun minulla oli vielä se maatilani Etelä-Venäjällä. Jaa, Pietari oli toista! Niin no, ihminen voi tulla surumieliseksi, näin toisinaan!"
"Juo, äläkä runoile", virkahti kolmas, rämisevä-ääninen mies. "Popov pitää huolen maksamisesta."
Kuului lasien kilinää, avattiin pullo ja kaadettiin. Miehet kilistivät.