"Jorre on ovela poika!" hymähti Olle. "Päivän on ollut paikalla, ja pojalla on jo toveruussuhde!"
Olle riisui kapteeninasunsa ja toi sitten valtavasta pukuhuoneestaan kokonaisen röykkiön erilaisia vaatekapineita, heittäen ne sohvalle.
"Valitkaamme noista!" sanoi hän. "Jos kiinni joudumme, ei niistä ehkä ole suurtakaan apua, mutta suojelevat ne kuitenkin hiukan. Pukeudu merimiehen ja rantajätkän välimuodoksi."
Puolen tunnin työn jälkeen olivat herrasmiehet muuttuneet peräti epäilyttävän näköisiksi olioiksi pikiintyneine housuineen, viiruisine ihopaitoineen ja räikeine kaulaliinoineen.
"Kuules, Olle", aloitti Kivinen, "eikö tämä matka oikeastaan ole turha? Me tiedämme nyt, että yhtiö suunnittelee jonkun koiruuden tekemistä prinssille ja neiti Rigerille. Meidän on saatava selko siitä eikä lähdettävä turhanpäiten ajelemaan salakuljetusretkillä."
"Kaikki aikanaan. Laiva saapuu takaisin hyvissä ajoin, ja huomenillalla koetamme tavalla tai toisella saada selvän kokouksesta. Silloin pitäisi lurjusten suunnitelman olla valmis."
"Iloinen olen joka tapauksessa, koska neiti Rigerin osuus jutussa näkyy kuitenkin olevan aivan erikoislaatuinen. Milloin luulet vastauksen ehtivän tänne Wienistä?"
"Ehkä jo huomenillalla. Sieltä sähkötetään heti."
"Olkoon menneeksi! Saadaanpahan tästä hyvä lehtijuttu."
Olle laittoi muutamia voileipiä, molemmat miehet ottivat taskumatit mukaansa, täyttäen ne kylmällä teellä, aseet tarkastettiin, ja Olle toi varastostaan kaksi paksua, jokseenkin lyhyttä kumipamppua.