Kun Olle ei tiennyt, missä kohden "Arthur" sijaitsi, täytyi heidän ryhtyä järjestelmällisesti sitä etsimään. He aloittivat aivan äärimmäisestä päästä, tietenkin väärästä, kuten huomasivat, sillä "Arthur" keinui juuri vastakkaisessa päässä satamaa, pitkälle pistävän laiturin nenässä. Satama oli jo melkein autio, joitakuita tullivartijoita liikuskeli vielä ulkona, poliisit syljeskelivät veteen tai juttelivat kipparien kanssa, ja muutamia jätkiä istui möljällä jalat ilmassa. Ystävystemme tulo ei herättänyt minkäänlaista huomiota, mutta keksittyään "Arthurin" he painuivat varastomakasiinien taakse pohtimaan suunnitelman yksityiskohtia. "Arthur" oli keskikokoinen höyrylaiva, vanha ja ränstyneen näköinen, ja sitä oli aikoinaan käytetty matkustajalaivana, mutta sitten muutamin muutoksin lastihöyrynä. Piipusta tuprusi savua, ja höyry pihisi vedenpintaan. Se oli ilmeisestikin lähtöhommissa. Kajuuttaluukuista loistavat tulet ilmaisivat, että aluksessa oli väkeä parastaikaakin.
He istuutuivat muutaman varaston portaille, ja Olle sytytti piippunsa.
"Siinä se on", sanoi hän, "mutta pääsy tuntuu olevan koko hämärä. Joku mies nojailee laivan partaaseen, niin ettei voi ajatellakaan pujahtamista."
Kivinen murahti jotakin myönnytykseksi.
"Vieressä on parkkilaiva", virkahti suomalainen sitten, ja onnellinen ajatus pälkähti hänen päähänsä.
"Entä sitten?" kysyi Olle.
"Sen kokka sivuuttaa höyrylaivan perän. Jos pääsisimme ensin parkkiin, niin voisimme hypätä 'Arthuriin', huomiota herättämättä."
"Sitä kannattaa yrittää", sanoi Olle nousten seisomaan.
"Odotas! Jää sinä tänne varastorakennusten suojaan, mutta niin, että voit nähdä parkkilaivan. Minulla on toinenkin aatos, ja parkkilaivasta voin nähdä, onnistuuko se. Jos kaikki on selvä, annan kättä heiluttamalla merkin, ja sitten koeta keinotella itsesi laivaan. Terve!"
Kivinen hiipi varastorakennusten taitse, ja päästyään parkkilaivankin ohi hän lähestyi sitä takaapäin. Sen kajuutoista näkyi tulta, mutta kannella ei ollut ketään. Sanomalehtimies seisahtui hetkeksi, vilkaisi sitten ympärilleen ja nopealla, reippaalla hyppäyksellä tuli kannelle, suoraan nuorakäärölle, niin ettei pienintäkään ääntä syntynyt. Nopeasti, mutta samalla varovasti hän hiipi nelimastoisen parkkilaivan kokkaan ja silmäsi "Arthuria." Laivamies nojasi edelleenkin partaaseen, selin Kiviseen, ja poltteli piippuaan. Ketään muuta ei näkynyt. Sanomalehtimies katseli höyrylaivan keskikannen yli ulottuvaa katosta. Aivan oikein, sen päälle ei johtanut tikkaita, mutta peräkannen kajuutan katolta voisi sinne helpostikin kiivetä.