"Rintamatuuli tekee hyvää", hymyilee hän Pokelle ja vetäytyy käytävään, ettei häiritsisi heidän jäähyväisiään.
"Joko sinun nyt täytyy?"
"Niinhän se on määrä. Huomenna on oltava perillä. Olipa sentään asia, että tämänkin verran."
"Niin, kiitos. Taisit tehdä minusta ihan elävän ihmisen."
"Tyhjiä. Hätäkös tässä nyt enää. Pidä vain miehen kurssi eläkä anna luonnon aleta."
"Koetetaan, koetetaan."
"Ja voimmehan kirjottaakin. Minä tietysti annan raporttini sotilaalliseen sähkösamatyyliin."
"Yhtä tervetulleita, vaikka miten lyhyet. — Sanohan toisillekin terveisiä ja voikaa hyvin kaikki."
"Sinä samaten." — Mutta äkkiä Poke ottaa häntä väkevin käsin hartioista ja sanoo oudon syvällä äänellä:
"Nyt sen voimme sanoa, että olemme olleet veljiä elämässä ja kuolemassa, me kaksi —" ja sitten vielä matalammin — "Tiedätkö, kuule. Sinun rinnallasi olisi hyvä vaikka kaatua."