"Mitäs, kun minä seisoin siinä asemapihan portilla, niin että se kulki ihan tuosta noinikään. Katsohan, noin läheltä." — Hän näyttää niin läheltä kuin olisi Mannerheimin liepeet suorastaan hiipaisseet hänen pientä terhakkaa pystynenäänsä. — "Ja minä seisoin puhtaasti 'stillgestanden', uskotko?"
"Kuin tinasotamies, uskonhan minä."
"Ei, näinikään, katsohan! —" Hän pöyhistelee keskilattialla suorana kuin tikku, pyöreäkuoppainen lapsenleuka pönäkästi pystyssä ja kyynärpäät hauskasti sojottaen ulospäin kuin kaksikorvaisella padalla. Arvon pingottunut mieli laukeaa keveään nauruun.
"Ja sitten se sanoi, että, arveles kun se sanoi ihan näinikään, että 'sinä olet varmaankin meidän reippaita karjalaisia koulupoikiamme', sanoi se. Ja minäkös tein kunniaa — tällä lailla, katsohan ja sanoin että" — se kiljaistaan kaikella keuhkojen väellä — "ensimäisellä luokalla, herra kenraali."
"Olehan ole, kuulenhan minä vähemmälläkin", tyynnyttelee vanhempi veli. Mutta Heikki, naama yhä loistaen siinä kunnian päivänpaisteessa, palpattaa edelleen:
"Ja sitten se nauroi ja iöi minua olalle. Ja ne nauroivat muutkin sotaherrat."
"No vähemmälläkin", pääsee Arvoltakin jo ihan helanauru. "Sinähän järjestit heille oikean pienen paraadin."
"Nii-in", riemahtaa Heikki itsekin. "Ja minä tein kunniaa ihan koko ajan, kun ne menivät ohi. Ja niitä oli koko junallinen, mutta kaikkein uljain oli Mannerheim. Se oli sitten siinä paikassa kuin ne komeimmat kuvat siinä isän suuressa 'Vänrikki Stoolissa.' Hatussa vain ei ollut töyhtöjä. Miksikähän eivät enää pidä?" — Ja yhteen henkäykseen: "Mutta, että se viitsiikin ajaa junassa ihan kuin muutkin ihmiset. Minä jos olisin, niin ajaisin vain lentokoneella. Etkö luule, että kenraalit saavat sellaisenkin ihan oman, ja mitä vaan —."
"Taitavatpa saada."
"Ja minä en antaisi kenenkään muun sitä ohjata ja lentäisin aina muita korkeammalla. Enkä minä ottaisi minun ilmalaivaani muita kuin toisen luokan Tolvasen. Siinä on sitten kanssa sellainen poika, että se ei pelkää, ei niin mitään." — Ja hetken perästä: "Nyt minä tiedän, mikä minusta tulee, kun tulen suureksi."