"Nyt minä tunnen, että saan ja tahdon elää ja että minuakin vielä tarvitaan", sanoo Arvo Partio nuorelle tytölle, joka asettelee kukkiaan veteen ja on itse niin terve ja tuore ja aamunraikas. — "Olen ajatellut paljon kaikenlaista, minullahan on hyvää aikaa. — Se vanha välskäri, tiedäthän, puhui minulle niin merkillisesti erotessa. 'Sinun ja sinunlaistesi on korjattava tämän sodan rumat jäljet', sanoi se. Ja mitä kauemmin sitä miettii, sitä selvemmäksi se käy. Se on sitä ainaista uudelleen alkamista ja rakentamista, jota elämä oli menneillekin polville — toisenluontoista ja vaikeampaa vain."
"Kun vain voisi olla oikein hyvä. Ei vihata ketään eikä kostaa. Vain tahtoa oikeutta." — Nuori tyttö katselee miettien eteensä.
"Niin pitäisi. Sitä varten kannattaa elää. — Kaikella on niin ihmeellisesti oma tarkotuksensa, niinkuin silläkin, että minun piti nähdä elämää siellä rintaman toisellakin puolen. Oli niitä sielläkin ihmisiä, niinkuin se välskäri sanoi —."
"Minun pitää lähteä. Voi hyvin taasen ensi näkemään. Tiedätkö, sinä olet jo ihan ennallasi. Vain hieman laiha ja kalpea. Odotahan, kun kesä tulee."
Ja Arvo onkin ennallaan, mielen tasapainoon nähden, makaa tyynenä ja kirkkain miettivin silmin. Eikä hänen valoisa mielialansa erityisesti synkisty silloinkaan, kun lääkäri kerran tuskallisen kääreiden muuton jälkeen sanoo, että hänellä on vielä monta pitkää kuukautta edessäpäin. Hän nyökkää vain tyynen alistuvana:
"Täytyyhän minunkin — kohdaltani."
Mutta kun poika on viety pois, sanoo lääkäri apulaiselleen:
"Mistä ihmeestä hän oikein tuon moraalisen voimansa noutaa? Järkevästi otettuna on hänen seitsemäntoistavuotias elämänsä tuhottu. Mitä hän on muuta kuin raajarikkoinen raukka tämän perästä."
"Ja kuitenkin hänessä on virkeätä elämänhalua enemmän kuin monella meistä, jotka kuljemme terveillä jaloillamme", täydentää apulainen, nuori lääketieteen ylioppilas.
"Sehän tässä juuri ihmetyttää. Minä olen aina ollut kylmän järjen ihminen ja suuri epäilijä varsinkin tunteiden arvoon nähden. Itseltäni on ikäänkuin puuttunut elintä, jolla koetaan voimakkaat tunnevirtaukset. Minun täytyy rehellisesti tunnustaa katselleeni elämää ja ihmistä liian matalalta näkökulmalta. Sen olen oppinut tuolta nuorelta pojalta."