"Tänä iltana se lähtiessä pisti tämän minulle. Luulen, että — että siinä on — rahaa. — Ottakaa ne ja pankaa, mihin tahdotte."
"Kyllä tiedetään, minne pannaan", Poke kiskasi äkäisenä kirjekuoren. —
"Olisit heittänyt vasten sen naamaa ja sylkäissyt lahjuksille."
"En sitä siksi arvannut. Vasta yksin kulkiessani johtui mieleen.
Näittehän, en ollut avannutkaan."
"Kelvoton, lahjoa näet yritti", sanoivat toiset inholla.
Mutta Arvo Partio, jonka isä oli arvossapidetty lautamies ja itseoppinut laintuntija, oli hänkin hiukan perillä laillisista menoista. Hän vaati syynalaisen vielä vannomaan. Ja Seikku nosti silloin määräyksen mukaan kaksi sormea pystyyn ja korvien vielä kihelmöidessä saneli Partion perässä juhlallisen valan:
"Minä lupaan ja vannon, etten tästä lähin sekaannu mihinkään ryssien houkutuksiin isänmaani vahingoksi ja häpeäksi, vaan kunnon kansalaisena koetan maatani palvella, niin totta kuin Jumala minua auttakoon sielun ja ruumiin puolesta."
Kuurainen koivikko ympärillä kuunteli hievahtamatta ja kuu valaisi kirkkaasti outoa ryhmää: syytetty keskellä värisevin huulin kerraten valan sanoja mielessä omituinen tyydytyksen ja hyvänolon tunne, niinkuin ainakin hyvin ansaitun selkäsaunan ja vilpittömästi tarkotettujen hyvien päätösten jälkeen, ja toiset viisi siinä ympärillä, raikkaita, puhtaita pojankasvoja, joita punasi kirpeä pakkanen tai ehkä enemmän sisäinen hehku. Ne olivat kunnon poikia kaikki, rohkeita, rehellisiä ja kunniastaan arkoja.
"Ja nyt kättä päälle eikä sanaakaan tästä tämän koommin edes meidän kesken." — Partio ojensi ensimäisenä kätensä. Toinen tarttui siihen vielä nolona ja epävarmana selkäsaunan jälkeen, mutta vilpittömin mielin.
"Minä koetan ansaita luottamuksenne —" sanoi hän tapaillen. —
"Oikeastaan en ole mikään — heittiö." Hän haukkasi taas ilmaa välillä.
"Siksi olisin pian voinut tulla ilman — tätä."
"Oikein, ukkoseni! Mies sinusta tulee vielä." Pokekin jo leppyi täydelleen ja läimäytti toista reimasti olalle. "Muistakin" — sanoi sitten ja ääni sai ihmeen syvän ja kauniin kaiun — "että tänä aikana moni uhraa isänmaalle paljon enemmän kuin henkensä. Jotakin on itsekunkin uhrattava."