"Hölyävätkö? Ei se mitään hölyä ole. Johan ne ovat tulleet aika päiviä. On niitä jo taistelemassakin kaikilla rintamilla. Toisia taas on harjoitusleireissä johtajina."
"Jokohan?" — Sillä on taas toinen silmä ummessa ja toista siristelee.
"No varmasti. Omin silmin olen heitä nähnyt."
Päällikkö oikoo saapasvarsiaan, ensin toista, sitten toista, kääntyy välskäriin ja kysäisee äkkiä:
"Mitenkä pian luulette tätä voitavan siirtää?"
"Eiköhän päivän perästä kumminkin", kuuluu välskäri sanovan. Sitten nousee päällikkö ja ne puhelevat loitommalla hiljakseen, mistä puhellevat.
"Jahah. Hyvästi nyt taas ja hyvää parantumista!"
Päällikkö lyö kantansa yhteen ja tervehtii lyhyesti kaikkia yhdellä kertaa. Tytöt hyppelehtivät hänen jälestään eteiseen ja pihalle.
Mutta välskäri häärää taas ruokineen ja patistelee Arvoa syömään.
"Ei ole nälkä. Kuvottaa vaan niin ilkeästi", vastustelee Arvo.