Osa poikia oli poissa, muut joivat kahvia. Kadonneita kaivattiin.
— Kah, tuoltahan ne kaivatut "illan virkut, aamun torkut" pojat tulevat Kotanurmen ladosta, sanoi Kaivolan Kaisa.
— Mutta mitähän ne noin nauravat? Niillä on jotakin hauskaa kerrottavana.
Pojat tulivat, siistivät itsensä, mutta salaperäinen nauru väikkyi niiden huulilla.
Tyttöjen uteliaisuus kasvoi kasvamistaan. Etenkin Mörskyn Marketta tunsi olevansa onneton, jollei saisi tietää mitä oli tapahtunut. Mutta asiaa ei vaan virkettu.
Törsövän Taneli vihdoin ilmaisi:
— Vieremän Jussilla on valta joko julkaista tahi olla julkaisematta tuo kätketty salaisuus.
— Ei ole mitään tapahtunut, meitä vaan kiusoittelette, arvelivat tytöt.
— Ei ole mitään tapahtunut, teitä vaan kiusoittelemme, myönsi Jussi.
Mutta kuitenkin kaikitenkin, mikä poikia nauratti?