Jäähyväisiä tehdessään lausuivat useat: "älkää muistelko tuhmuuksiani!"
Toiset taas sanoivat lyhyesti: "mikä liikaa, se leikiksi!"
Herastuomarikin tyttärineen teki lähtöä yht'aikaa muiden kanssa. Eikä heitä nyt pidätelty jäämään maanantaihin, vaikka niin oli ensin aiottu. Renki Mikko valjasti oritta. Siellä käpelehti luona Törsövän Tanelikin, surullisesti katsellen kiessejä, joissa oli Hetvin vieressä istunut. Hän huomasi kiessien pohjalla jotakin kiiltävää. Se oli Hetvin rintaneulasta pudonnut kultainen koristus. Taneli sieppasi koristuksen ja lennätti sen Hetville.
Hetvi osui olemaan kamarissa yksin.
— Löysin löytökäisen, sanoi Taneli ojentaen kultakoristusta.
— Ai, se on minun neulastani pudonnut. En ole huomannutkaan sitä kaivata. Kiitoksia paljon, Taneli, kelpo poika!
— Kelpo pöllö, joka viisastellessaan päästää suurimpia tyhmyyksiä!
— Miksi, Taneli, noin puhut? Oikeinhan äänesi vapisee!
— Tässä ei ole aikaa selvittää. Saanko luvan tulla Toholassa käymään?
— Tietysti! Milloin hyvänsä…
— Kiitoksia! Minä tulen kohta.