— Miksi sinä sitten työnsit Samun Hetvin kanssa kirkolle tänäaamuna?
Olisi se raha-Risto saattanut itse toimittaa tärkeät asiansa.
— Minun kävi Hetviä sääliksi. Sievimmästihän siitä sillä lailla päästiin.
— Hetvi näyttää olevan tavallinen ihminen.
— Hetvi on äitiinsä; ei hän ylpeile rikkaudellaan.
— Sen konstin osaa hänen isänsä. Onhan rahalla arvonsa, tärkeä arvo onkin, mutta tuollainen kerskuminen ilettää.
— On arvo, mutta eihän toki rahoista riipu ihmisen elämä ja autuus.
— Ei riipu, ei riipu…
Samu tuli tupaan. Hän seisahtui ikkunan eteen ja katseli ulos.
— No, mitä nyt mietit, Samu? Miksi näytät noin surulliselta? kysyi isä.
Samu ei vastannut.