Samu käänsi katseensa pois ikkunasta, rohkaisi mielensä ja sanoi:
— Ja teille, isä ja äiti, ilmoitan nyt, että olen aikonut kosia
Hilmaa.
— No, oma asiasihan se on, poikani, virkkoi isä. Minä en kiellä, en kehoita.
— Minä pidän paljon Hilmasta, sanoi äiti. Suokoon vaan Jumala onnea!
Paimen Aaro juoksi keppikädessä tupaan, katsahti kelloon ja sanoi:
— Aika onkin lähteä ajamaan lehmät kotiin.
* * * * *
Ääneti ajoi herastuomari tyttärineen kotiinsa. Hetvi aavisti myrskyn nousevan. Ja kun kotia oli päästy, silloin se ryske kävi. Vähäpätöisimmistä seikoista haukkui herastuomari nyt palvelusväkeänsä. Samallaisen läksytyksen saivat torpparit ja mökkiläiset, jotka illansuussa olivat tulleet Toholaan isäntäväkeä kotiin odottamaan. Onneton se, joka silloin yritteli itseänsä puolustamaan. Silloin ne vanhatkin rikokset ja virheet uudestaan paljastettiin. Mutta kun herastuomari oli sisunsa tyhjentänyt, meni hän kamariinsa, eikä tullut koko iltana väen näkyviin.
— Ainoastaan kerran tätä ennen olen hänet näin haltioissaan nähnyt, virkkoi vanha Saara, joka oli kolmattakymmentä vuotta talossa palvellut.
— Milloin se tapahtui? tiedustivat toiset piiat.