Taneli kuunteli erinomaisen maltillisesti kumppaneinsa arvosteluja ja nuhteita. Hän näytti alakuloiselta ja masentuneelta. Vihdoin hän virkkoi:
— Todellakin, kun tarkemmin asiaa ajattelen niin huomaan, että te kaikki olette oikeassa. Tuhmasti minä tein, siitä ei pääse puuhun ei papuun. Kuulkaa, ystävät ja veljet! Minä romahdan koko tämän talkooväen läsnäollessa herastuomarin eteen polvilleni, ja pyydän anteeksi rikoksestani toista puolta, sitä liikaa osaa nimittäin. Niin minä teen!
— Älä hulluttele, Taneli! Siten pilautuisi asia kahta kauheammaksi, sanottiin.
Tytöt. kuultuansa mistä poikien kesken oli pakinoitu, rupesivat hekin Tanelin käytöstä arvostelemaan julkisemmin. Salavihkaa olivat he tähän asti supatelleet ja tyrskineet. He olivat varsin toista mieltä kuin pojat. Ylpeälle herastuomarille oli muka kerrankin totuus sanottu vasten silmiä. Sen se sietikin. Sellaista poikaa kuin Taneli eivät luulleet toista löytyvän koko pitäjässä. Mörskyn Marketan ilo olisi sitten vasta ollut oikein täydellinen, jos Hetvikin, tuo "ruunun matikan syötti," olisi ollut kuulemassa mitä Törsövän Taneli sanoi.
Kun tytöt huomasivat, että Samu jättäytyi jälemmäksi, luulivat he hänen Hetviä vartoilevan. Mutta kun Samu saapui poikajoukkoon, eikä Hetviä näkynyt, syntyi tyttöjen kesken tälläistä supinata:
— Jokohan Hetvi pitänee itseään Salmelan talon emäntänä, kun ei näy tulevankaan niitylle.
— Olenhan minä aina sanonut ja sanon vieläkin, ettei se Toholan tytär järkityöhön pysty.
— Eikä miekkosen tarvitse tälläisiin töihin pystyäkään, elää kuin
Herran enkeli.
— Vai lienee hänkin jäänyt Kotanurmelle vanhojen pariin, tahi Pekka
Juntusen ratoksi, haha ha!
— Vanhaltahan tuo Hetvi jo näyttääkin. Ainakin hän näyttää kymmentä vuotta vanhemmalta kuin Samu, huomautti Mörskyn Marketta.