"Minä olen ollut kopea. Oletkos nähnyt luutnantti Hjalmaria?"
Dora punehtui.
"Olen".
"Milloin?"
"Hän on tervehtinyt meitä pari kertaa ja tilannut hattuja, uskottavasti meitä auttaaksensa. Kerran lainasi hän meille rahaa mamman ollessa kauan kipeänä, mutta ei tahtonut ottaa papan sapelia pantiksi. Mutta sen velan on mamma maksanut", lisäsi tuo tarkkoihin laskuihin totutettu tyttö.
"Sinä olet siis nähnyt hänen?"
"Olen".
"Sinä tiedät, kenties, että hän pitää täällä seuraa?"
"Tiedän, olen nähnyt hänen tänne kerran tulevan".
"Vai niin, Dora, sinä näit hänen silloin, juuri silloin?"