"Mitä on tehty, se on tehty, eikä voida muuttaa."
"Olisiko hänellä," mutisi asessori lähdettyään, "olisiko hänellä yksikin sukulainen, jonka minä tuntisin, ja jos ei tuo kirottu testamentti, jonka varomattomuudessani muodostin, sulkisi pois niitä kaikkia, niin olisi tuo hyvä mamma holhojan … niin, holhojan alainen, sillä hän on tosiaankin mielipuoli."
"Tässä ei ole mitään muuta tehtävänä," alkoi hän huoneesensa palattua, "kuin saada äkkiä selko hänen suvustansa, laittaa niin asiat, että ne pyytävät hänen holhun alaiseksi ja valitsevat minun holhoojaksi; sitten olen minä, joka johdan käräjöimistä — ei kukaan muu kuin minä — ja kun niin saadaan koko joukko perillisiä molemmin puolin ja asetetaan osittaisiin sopimuksiin, jotka taas alituisesti rikkuvat, on helpompi sitä alituisesti pitkittää — niin, oikeastaan, se on ainoa keino, sillä hän on hullu.
"Tuo omatunto tekee ihmiset välistä suorastaan mielettömäksi.
"Nyt on vaan ukko vainaja ja ukko vainajan autuus, jota hän ajattelee.
No no, sellaisia ovat kaikki naiset, esimerkiksi morsiameni.
"Pahin on," alkoi hän taas hetken vaitiolon perästä, "etten minä voi purkaa kihlausta. Mitä hänen ylhäisyytensä H. sanoisi, hän, joka on niin uskonnollinen, jos hän tajuaisi että minä peräytyisin ainoastaan rahain tähden? Hän kysyi minulta puhuttuani asiasta: Mutta, ystäväni, eihän se ole vaan tytön rahain tähden; hän taitaa olla rikas, niin olen kuullut. Minä vannoin luonnollisesti…
"Ja nyt menee tuo mieletön ihminen ja suorastaan hurvittelee rahat yhtä hullulle koulumestarille, haaveilijalle, joka tyytyi kymmeneen tuhanteen riksiin ja joka olisi, jos minä olisin saanut häntä hallita, antanut muutamalla sadalla riksillä ja vähän mairittelulla asettaa asian oikein järjestykseen."
Asessori oli perinpohjin raivostunut ja käveli melkeen koko yön edestakaisin laattialla.
* * * * *
"Mutta, mamma, ettehän ole puhuneet mitään matkastanne?" sanoi Annette.