Ystäväsi Konrad.
KANSSAPUHE.
"Se on vastenmielinen tapaus, mutta todistaa että teidän tulevainen anoppinne rakasti hellästi miestänsä," sanoi hänen ylhäisyytensä v. R. ja liikahutti vähän tuoliansa. "Mutta mitä, eikö asiata voi auttaa?"
"Mahdollisesti. Se tulee kaikkein syiden mukaan pitkittymään, jos ei enemmän," virkkoi asessori Svaning.
"Miten siis? Minä en voi käsittää muuta teidän selityksistänne, kuin että asia on varma."
"Rouva Millerin sukulaiset tahtovat ruveta lainkäyntiin ja koettavat hänen saada holhun alaiseksi. Jos sen on onnistuminen, täytyy luonnollisesti sitä ennen saada todistetuksi ettei häntä ole ymmärrys johtanut toimissansa — vaikkapa hän onkin seurannut jalon sydämensä ääntä."
"Mutta en minä huomaa…"
"Teidän ylhäisyytenne suvaitsisi huomata, että sellaisilla varokeinoilla on aina seurauksena ikäänkuin tahdottaisiin väittää, että kaikki luovutus-asiakirjat ja velkakirjat olisivat tyhjän arvoiset — ja vielä ne nyt ovat anopillani enimmästi, sillä hän vaan määrätyillä ajoilla suorittaa maksuja — niin armollinen on hänen houkuttelijansa ollut."
"Miten te sen tiedätte … oletteko saaneet jotain tietoja siitä hankkeesta?"
"Olen … hm; minun täytyy tunnustaa että on … että on käännytty minun puoleeni ja tahdottu että minä, likisimpänä, rupeaisin holhoojaksi … jos nimittäin jotain sellaista taitaisi tulla kysymykseen."