"Siihen ei teidän sovi sekaantua, rakas Svaning, siitä tulee inhoittava juttu, ja luultaisiin että te oman voiton pyynnöstä…"
Svaning kumarsi, mutta pikainen punastus levisi hänen vaaleille kasvoillensa kun hän sanoi: "Teidän ylhäisyytenne olkoon vakuutettu että minä estäytyin siitä anomuksesta … mutta se on tietojeni vaikuttama. Minä en olisi milloinkaan voinut tyytyä itseeni, jos olisin loukannut rakastettavaa äitiä niin syvästi, kuin tässä olisi tapahtunut."
"Mutta," toisti hänen ylhäisyytensä, mietittyään muutamia silmänräpäyksiä miten alkaisi, "mutta, te tiedätte etten minä sekaannu toisten asioihin, vaan teidän onnenne…"
"Niinkuin teidän ylhäisyytenne on muodostanut," virkkoi asessori.
"Ei käy niin sanominen; mutta minua miellyttää kun kelvollinen mies saavuttaa menestystä virkatiellä. Meillä ei ole aikoinamme liiaksi kunnollisia virkamiehiä; sillä jos kaikki tahtovat olla kuninkaita, ei kenelläkään ole aikaa alamaiseksi. Kuitenkaan ette saa, rakas Svaning, luulla että minä millään tavalla tahtoisin ohjata teidän vakuutustanne, mutta kun morsiamenne ei tuo mitään mukanansa, ja niinkuin tiedämme teidän palkkanne on vähäinen ja riittämätön, niin tahdon minä ainoastaan huomauttaa teitä että voitte syöksyä vastuksiin, jotka kohtaavat sekä teitä että häntä, jota rakastatte."
"Teidän ylhäisyytenne … rakkauteni tyttöön on puhdas, itsekkyydestä vapaa; minun täytyy kunniani tähden yhdistyä hänen kanssansa."
"Siinä te olette oikeassa; minä hyväksyn teidän ajatustanne; on täydellisesti oikein ja sopii yhteen sen kanssa, mitä entuudestaan tunnen teidän rehellisyydestänne. Mutta saattaahan olla mahdollista että ainoastaan yksi taipumus teitä yhdistää … ettette voi täyttää mitä hän odottaa vaimona mieheltä, joka on jo nuorena ennättänyt niin kauaksi. Hänen toivomuksensa ulkonaisiin etuisuuksiin, vaikkapa edellytän että hän on oivallinen nainen, voivat olla teidän pieniä sisääntulojanne suuremmat. Sanalla sanoen, teidän on miettiminen eikä hätäisesti astua varomatonta askelta juuri tärkeimmässä asiassa mitä teillä on; sillä naiminen päättää useasti, jos ei aina, ihmisen koko tulevaisuuden."
"Teidän ylhäisyytenne puhuu nyt ajatuksen, jota, minä en voi sitä kieltää, on väikkynyt usein mielessäni, vaikk'en minä milloinkaan uskaltanut antaa sille muotoa tahi perinpohjin tutkia ainetta."
"Mutta tutkikaa se."
"Teidän ylhäisyytenne on nyt, niinkuin tavallisesti, älykkäällä ajatuksellansa tunkeutunut läpi aineen; teidän ylhäisyytenne sanat ovat antaneet minulle valoa tosiaankin tukalassa tilassani. Jos ei se olisi niin usein kerrottu, ettei sillä enää voi olla muu kuin tavan arvo, niin tahtoisin minä koettaa selittää sen kiitollisuuden…"