"Minä tunnen taas kaikki, sillä Bernhard vainaja oli kerran täällä ylähällä," virkkoi mummo; "ja hän sanoi ettei hän milloinkaan ole tehnyt hauskempaa matkaa, silloin hän oli nuori mies, siihen aikaan."
"Luonto on tietysti kaunis," mietti Dora, "mutta paljon täällä kuitenkin puuttuu."
Vihdoin lähestyttiin pientä kirkkoa, jonka vieressä sijaitsi pappila, mutta siellä ei ollut ketään kotona, sillä pastori rouvanensa oli mennyt uudistalolle, kertoi eräs tyttö, jonka he kohtasivat. He poikkeavat siis uudisasunnon tielle, jossa vähäinen, punaiseksi maalattu ja soma asuinhuone näkyi koivuvesakossa ja kuvastui joessa, mikä hiljaa lirutteli sivuitse. Kaikki veräjät olivat lehditettyjä; punaposkisia ja valko-otsaisia vaaleahiuksisia tyttöjä seisoi siellä ja niiasi kauniisti, ja heittivät koreita kukkia vaunuihin. Kaikki oli hiljaista ja iloista; leivoset visertelivät pelloilla, joissa ohra lainehti taajana ja viheriänä, aivan kuin silkkisametti, sellainen jota käytetään ranskalaisina kukkalehtinä. Ja niin olivat he perillä.
Nuori pastorin rouva oli pikemmin pois vaunuista, kuin hänen miehensä ajajan istuimelta. Hän oli uutelias. Hän juoksi sisään ja kurkisti erään oven lävitse, mutta oli taas paikalla ulkona istuimilla.
"Mamma," huusi hän ylen määrin ihastuneena, "tuolla on ranskalaisia seinäpaperia, ranskalaisia seinäpaperia… Oi, Jumalani, miten minä olen iloinen!"
Se oli johdatus uudisasunnolla, jossa vanhemmat syleilivät tytärtä, jota eivät ennen tunteneet muutoin kuin pojan kirjoituksista, joihin luonnollisesti ei ollut aivan luottamista.
Kahdeksan päivää oli jo kulunut, eikä vanha komministeri ollut vielä yhtään arvostelua lausunut poikansa vaimosta. Mutta muuanna sunnuntaina vanhusten ollessa lastensa luona ja nuoren pastorin ja komministerin leikkiessä lautapeliä, ei käynyt hyvin ukolle; hän hairahtui siirrossa eikä pitänyt vaaria pelistä.
"No, isäni, sepä oli kummallinen siirto."
"Niin, Antti Pietari, minä olen tehnyt monta tyhmää muuttoa, vaan se tuli siitä, etten minä voi olla katselematta Doraa, joka hoitaa taloutta ja ohjaa asioitansa aivan kuin hän olisi tottunut olemaan papin vaimona maalla."
"Sen hän on oppinut äitiltänsä, eikös ole niin? Mamma tietää miten papin perheessä on maalla."