"Minä kiitän, eno on ylen hyvä, tahtoessaan nähdä nuoren miehen luonansa, ja minä käytän lupaa hyväkseni, kun saisin onnen tullakseni esitellyksi enon rouvalle".
"Se voi kyllä tapahtua," virkkoi kamreeri, "hän istuu tässä vieressäni… Muuan tuttujani, hyvä Emilia, kuninkaallinen sihtieri … kuninkaallinen sihtieri … suo anteeksi, minä en todellakaan osaa tuokiossa…"
"Kuninkaallinen sihtieri Gabriel", sanoi hän hymyillen, "minä olen ainoastaan sattumaltansa muutamilla iltasilla kohdannut kamreerin ja, jos en väärin muista, oli se eräässä kukkaisjuhlassa, jossa sain sen kunnian…"
"Ha ha, veli suopi anteeksi; vanhaksi tultua on muisto heikko… Ja tämä on veli Gabriel … Gabriel, nyt muistan hyvin veljen nimen. Veli Gabriel mahtaa esitellä…"
"Ystäväni, kuninkaallinen sihtieri Svaning".
Sellaisissa esittelyissä ei oikeastaan ole paljon sanottavaa, ja sentähden erkaantuivat herrat taas pian, tehtyään ensin muutamia huomautuksia lukuisasta väestä, ahtaasta huoneuksesta ja miten tanssimusiiki kaikuu korvissa monta päivää kemujen jälkeen.
"Se tulee nyt sinun asiaksesi, nyt jätän sinun omaan valtaasi, veli
Svaning… Suo anteeksi, mitä on tarittimella?"
"Punssia".
"Vai niin; tuo tänne, vahtimestari! Maljasi, veli, onnellinen alku ja hyvä loppu! Hyvästi kanssasi!"
* * * * *