Palvelija lähetettiin, joka osti koko tuon pienen varaston.
"Siinä näet Jumalan sormen," virkkoi katteinin rouva heikosti nauraen. "Siinä näet, Dora, miten Jumala auttaa ihmeellisesti hädän suurimmallaan ollessa. Dora, sinä et saa itkeä… Nyt on taas kaikki hyvästi ja kassa uudestaan kunnossa; ennenkuin se loppuu, voimme tehdä työtä, ja sitten autamme Jumalaan turvaten itseämme."
Dora, joka tuskin taisi pidättää kyyneleitänsä, jotka pusersi se kylmyys, musertava halveksiminen, mikä ilmausi äänessä Annetten sanoessa: "minä en voi käyttää teidän kukkianne," pyyhki kyyneleensä ja hymyili.
"Niin, Jumala auttaa ihmeellisesti," sanoi hän. "Jumala siunatkoon kaikkia hyviä ihmisiä!"
"Uskottava on että joku on kertonut mamseli Millerille, tuolle rikkaalle, kauniille tytölle, meidän hätämme; ja kun hän, niin sanotaan, itse on köyhä ottolapsi, jolla ainoastaan on Jumalan hyvyys kiitettävänä onnestansa, niin ajattelee hän köyhiä. Terveeksi tultuani menen sinne ylös ja kiitän oikein sydämellisesti häntä."
"Ei, Jumalan tähden, mamma, Jumalan tähden, älkää sitä tehkö!" rukoili
Dora. "Ei, ei, se ei ole hän … se ei ole hän."
"Mutta, Dora, nyt sinä olet kummallinen, palvelija tervehti nimenomaisesti häneltä, ja hänellä on oikeus, vieläpä vaatiakin, että häntä kiitämme."
"Ei, kiittäkää ainoastaan Jumalaa, mamma, ei ketään toisia, ei ketään toisia!"
"Mutta," alkoi äiti uudelleen vakaasti, "enhän toki tarvinne uskoa, että sinä kadehdit tuota kaunista tyttöä hänen ihanuutensa ja rikkautensa takia. Kateus, lapseni, ei synnytä yhtään onnea; sillä on, miten hyvänsä saisimmekin täällä maailmassa, aina useoita, jotka luulemme olevan onnellisempia kuin me itse olemme; ja jos me kadehdimme, olemme onnen helmassa onnettomia."
"Ei, mamma, se ei ole kateus … ei Jumalan nimessä, mamma; mutta ette saa mennä sinne, luvatkaa se minulle, ettehän mene sinne."