Hjalmar toki lievitti hänen neuvottomuuttansa. Hän tahtoi, sanoi hän, lahjoittaa äitillensä hatun ja oli kuullut rouva Bernhardin tekevän niitä tarkalla kauneuden aistilla.
"Minä teen tavallisesti ainoastaan tilaamalla muotikauppioille, jotka antavat minun neuloa," sanoi hän, "mutta minä tahdon koettaa ymmärrykseni mukaan".
Tuo kunnioitettava vieras vietiin sisälle, niin ettei Dora nähnyt ken hän oli.
"Tahdotte kenties nähdä kokeita," sanoi rouva. "Dora, tuo sisälle ne kolme hattua, jotka ovat oikealla."
Muuan silmänräpäys sen jälkeen tuli Dora, tuon keveän mutta laajan kuorman sälyttämänä.
Tyttö-poloinen muuttui kuin "tippuva veri," nähtyään suojelijansa. Hän katseli alas ja niiasi tavallista syvempään, sillä jollain tavalla tahtoi hän osoittaa kiitollisuuttansa.
Hjalmar ei ollut mitään huomaavanansa; hän katseli hattuja ja tilasi niistä yhden.
Niin kävi hän tervehtimässä köyhää perhettä ja, merkillistä kyllä, hänelle näytti melkeen mukavammalta tuo pieni, siisti vierashuone, kuin kaikki komeat kamarit kamreerin kerroksessa.
Köyhällä upsierilla, ja niin oli Hjalmar, on ensi silmänräpäyksestä alkain oma mielikuvituksensa ihmisellisestä onnesta ja perheellisestä autuudesta. Hän ei voi milloinkaan aatella tulevaisuudesta (edellyttäen että hän on eräässä maarykmentissä), näkevänsä tuon loistavan taulun perässä punaiseksi maalattua päärakennusta kuninkaallisen sota-hallituskunnan kaavanmukaisilla ulkonurkilla, se tahtoo sanoa katteinin virkataloa. Siellä on hänen parain toivonsa, korkein päämaalinsa — enin mitä hän voi itselleen uneksia. Ja niin vähäisissä huoneissa hyväntahtoinen katteinin rouva, joka hoitaa talouttansa ja on sydämellisesti iloinen, kun saa tulla johonkin kemuihin, joita toimitetaan leirissä oloaikana.
Hjalmar rakasti virkaansa liiaksi paljon, voidakseen siitä pois päästäksensä tahi laskeutuakseen lepoon, niinkuin sanotaan, ja elääkseen vaimonsa rahoilla; siihen hän oli kopea ja ylenmäärin tarkkatuntoinen, kun oikeutensa tulivat kysymykseen. Hän mietti, jota useat eivät välitä, ettei mies omista vaimonsa varallisuutta ellei hänellä ole kykyä kartuttaa sitä yhtä paljon. Sanalla sanoen, hän ei ajatellut Annettea hänen rahainsa takia.