"Ei mikään taito, hyvä Annette, ole hyödytöntä."
"Niin, se on sinun mielenjohteesi, Hjalmar, mutta ei minun… Mutta siitä kylliksi, minä rakastan sydämellisesti äitiäni, ilkeää veljeänikin, tuota häijyä ihmistä, joka vertaa minua puulusikkaan … mutta koko elämäni eroittaa minun hänestä. Usko minua, vaikeata on tuntea itsensä pois asemastansa — ja minä en vielä ole kesyttynyt rikkaitten saleihin. Köyhyyden riemuja, Hjalmar, en milloinkaan voi unhottaa."
"Mitä siis?"
"Niin, katsos, nyt tarvitsee olla koko maailma ja kaikki mitä siinä on tarjolla, että jollain tavalla … jollain lajilla, Hjalmar, ilahuttaisi minua. Toisin oli ennen: silloin kasvoi keltaisia kukkia soilla keväisin, koivut puhkesivat lehtiin ja sinä et voi käsittää miten minä olin iloinen, nähdessäni pienet lehdet oksissa, joiden sisällä minä istuin. Siellä kasvoi punaisia neilikoita hiedassa, siellä lauloivat varpuset puissa… Oi, miten se oli hupaista! Ja kun ei siinä ollut kylliksi, niin tiesin hyvästi mitä mummo useasti kertoi, että Näkki asui koskessa ja soitti kultakielellä ja että tunturissa, joka riippui jyrkkänä Joutsenveden sivulla, oli kulta- ja kalliskivisiä pilarisalia; sanalla sanoen kaikki, kaikki oli arvokasta, kuviteltua, mutta iloni ei ollut kuvittelua."
"Annette, tämän hetken perästä en milloinkaan enää epäile sinun sydäntäsi," virkkoi Hjalmar, "mutta kun se on niin lapsimielinen, miten voit sinä…"
"Sysätä kaiken tämän pois itsestäni," liitti tyttö lempeällä hymyllä. "Niin, minun lapsuuteni muistot ovat niinkuin nykyinen äitini ja hänen tyttönsä. Kukaan ei saa hänen läheisyydessänsä puhua tytöstänsä, hän harmistuu siitä, tuntee itsensä loukatuksi — miksi, Hjalmar?"
"Siksi että tyttö on hänen rakkain omaisuutensa."
"Niin, niin se on… Ei kukaan saa puhua rakkaimmasta, jollei sitä voi palkita, tahi se on solvaus."
Samassa silmänräpäyksessä tuli kamreerin rouva, katuen, kun oli jättänyt tytön niin kauaksi yksistään Hjalmarin kanssa. Hän oli nimittäin ollut jonkin ajan omituinen, joka rouvan käsityksen mukaan ei ollut muuta, kuin että hän oli tullut mustasukkaiseksi reivi M:lle; sillä naisväki ei tavallisesti milloinkaan voi käsittää muunlaisia tyytymättömyyden syitä.