"Mitä tahdot sitten, Yrjö?" virkahti Inka vähän tyytymätönnä, sillä hän ei pitänyt tämmöisestä salaisesta keskustelusta.
"Niin, näethän, hyvä Inka," lausui veli huoletonna sytyttäessään piippuansa ja heittäytyi sen jälkeen vuoteelle. "Niin, näethän, Inka, minä olen sinun veljesi ja saan sanoa sinulle, että minä tiedän kaikki."
"Mitä sitten?" kysyi Inka ja punastui.
"Niin, näethän, minä sanon sinulle, että jos sinä ja äiti vieläkin autatte Juho Larssonin leskeä ja jos sinä vaan yhä vieläkin pidät Ollista, niin minä ilmoitan sen isälle ja sinä saat nähdä, miten käy koko tuolle rojujoukolle."
Inka punastui kovasti ja loi silmänsä maahan, mutta sitä ei kestänyt kauan, pian kohotti hän taas päänsä, ylpeänä kuin kuningatar ja lausui kovasti ja vakavasti:
"Vai niin; sinä tiedät, että Olli ja minä pidämme toinen toisestamme ja että äiti tietää myöskin sen. No hyvä, mitä sinä aiot sen suhteen tehdä?"
"Sinäkö ottaisit Ollin, sinä? Et sinä; vielähän isä on naittaja ja sitten minä, ja mekö ottaisimme sukuumme kerjäläisen!"
"Onko Olli kerjäläinen?" keskeytti tyttö, tulipunaisena loukatun tunteen tähden, "kerjäläinenkö?… Onko hän kerjännyt sinulta jotakin? Ei, vaan hän on auttanut monta, jotka sinä olet nylkenyt luihin asti, hän on tuottanut äidillensä iloa, hän on ahkera ja hyvä poika, säästäväinen ja viisas… Mutta mikä sinä olet? Röyhkeä poika, joka luotat isäsi rahoihin, joka et tee mitään koko pitkään vuoteen… Jumala nähköön, ei ole vielä silläkään hyvä, että et tee mitään — sinä olet huono ihminen, Yrjö… Jumala armahtakoon sinua, veljeni!"
"Ha, ha, ha!" nauroi Yrjö ja puhalsi savuja piipustansa.
"Niin, sinä naurat; vielä tulee semmoinen aika, jolloin sinun täytyy tehdä tili töistäsi," lausui Inka. "Muistatko tuota köyhää Paavalia, häntä, jolta sinä ryöstit koko sen pienen omaisuuden, mitä hänellä oli … nyt hänen leskensä käy ja kerjää, sitten kun hän itse murhasi itsensä, — ja kaksi lasta on nääntynyt nälkään… Niin siinä on ja kolme, jotka seisovat Jumalan luona ja huutavat kostoa Yrjö Kjellssonille, niin nuori kuin hän onkin, — nauratko, Yrjö, sen sijaan, kun sinun pitäisi itkemän … niin, kuuletko, äitisi ja siskosi ovat usein itkeneet sinun tähtesi. Jumala antakoon sinulle paremman tahdon!"