Jemtlantilaiset häät.
Ei todellakaan ole mikään pieni asia toimittaa oikeat häät Jemtlannissa. Elsa muoria oli mahdoton saada suostumaan siihen, että häät pidettäisiin talvella, sillä hän tahtoi kuitenkin, että Inka kunnialla lähtisi pois kotoansa. Itse Yrjökin oli liiaksi ylpeä antaakseen sisarensa mennä naimisiin kaikkea komeutta ja loistoa paitsi; ja mitä varmempi hän oli siitä, että hän yksin sai pitää rahat, sitä paremmin tahtoi hän osoittaa olevansa "kunniallinen" siinä merkityksessä, joka on sama kuin antelias.
Sitten kesti koko talven oikeata hyörimistä ja pyörimistä ja Inka teki työtä kangaspuissa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan saakka, valmistaen kaikkia niitä lukemattomia nenäliinoja, ruokaliinoja, kaulahuiveja ja esiliinoja, jotka hän sitten jakoi häävieraille. Kaikki kävi niin helposti ja hauskasti, vaikka Inka alituiselta jyskytykseltään kangaspuissa tuskin malttoi kuunnella, mitä Olli puhui käydessään häntä tervehtimässä. Yrjö oli melkein ainoa, joka näytti alakuloiselta; mutta se tuli vaan siitä, että hän näki toisten olevan iloisia ja se karvasteli häntä, kun hän ei itse voinut iloita.
Toisinaan oli hän myös poissa kotoa. Äiti luuli hänen käyvän tuon rikkaan tytön luona Bergissä, mutta Yrjö ei puhunut mitään semmoista, jonka olisi voinut siksi ymmärtää. Sitä vastaan kävi hän usein tervehtimässä Kosken Annaa eikä Inka huolinut nähdä vaivaa sitä estääksensä, sitten kun hän, erään kerran siitä puhuessaan Annan kanssa ja lausuessaan suoraan ajatuksensa, menetti kaikki aseensa sillä, kun Anna nauroi hänelle vasten silmiä ja selitti, että ei Yrjö eikä hänkään ollut ajatellutkaan pitää toisestansa.
"Anna raukka!" lausui Inka usein äidillensä, kun he joinakuina iltoina levähtivät, "Anna raukka, hän ei uskonut minua, mutta sitä vastaan Yrjöä niin hyvin. Minä sanoin kaikki; Jumala häntä valaiskoon!"
Seuraavana kevännä, kun jäät lähtivät järvistä, oli jo kaikki niin järjestyksessä, että voitiin panna kuulutus toimeen; mutta kahdeksaa päivää ennen kun ensimäisen kerran piti kuulutettaman, lähti Yrjö, Ingan naittajana, ja lautakunnan vanhin eli herastuomari, sulhon isän puolesta, matkaan, kutsumaan ensimäisen kerran, se on, ilmoittamaan, että häät tulevat Yrjö Kjellssonin taloon Nordhallissa, sillä sellaisen täytyi aikanansa ilmoittaa sen tähden, että kutsutuille tulee aina lähes yhtä paljon puuhaa kuin kutsujallekin. Täytyyhän aina valmistaa itsensä arvonmukaisilla viemisillä, juustoilla, leivoksilla, makeisilla ynnä muilla semmoisilla, joita täytyy olla mukana mennessä kunnollisiin häihin. Kun sitten tämä ensimäinen kutsumus oli tapahtunut, ei enää ollut ketään, joka vielä olisi ihmetellyt, kun seuraavana sunnuntaina ensimäisen kerran kuulutettiin uudisasukas, kunniallinen ja siivollinen nuorimies Olli Juhonpoika ja talon tytär, kunniallinen ja siveä Inka Kjellintytär kristilliseen avioliittoon.
Jemtlannissa on tapa, joka muistuttaa tuota vanhaa hyvää ja loistoisaa aikaa, jolloin naiset Ludviki XV:sta hovissa, saadaksensa kauniin ihon, joka ilta asettivat kasvoillensa raakoja lihaviipaleita; näin ei kuitenkaan Jemtlannissa tehty, mutta sitä vastaan piti morsiamen ehdottomasti itse tehdä kaikki ne lihamakkarat, jotka häihin tarvittiin, — "saadaksensa valkeat kädet." Tätä ei kuitenkaan katsottu Ingalle tarpeelliseksi, sillä hänellä olivat marmorivalkeat kädet ilman tuota ikävää työtäkin ja nyt saivat siis muut tehdä lihamakkarat.
Muutamia päiviä toisen kuulutuksen jälkeen lähti Yrjö taas entisen kumppaninsa kanssa hevosilla matkaan, saadaksensa tietää, ketkä vieraat ottivat kutsumuksen vastaan ja ketkä eivät katsoneet itsellänsä olevan aikaa tulla häihin. Useammat kuitenkin ottivat kutsumuksen vastaan, sitä paremmin, koska he jo olivat leiponeet leivoksensa ja valmistaneet makeisensa sekä koonneet kermaa voiksi.
Sillä ajalla oli tuolla kotona hirmuinen hyörinä ja pyörinä; Elsa muori oli liikkeessä kuin "ikiliikkuja" ja kulki läähättäen huoneesta huoneesen, sillä, huolimatta mistään herrastavoista, piti häät kuitenkin vietettämän maan tavan mukaan. Suuri sali verhottiin sen tähden liinavaatteilla, jotka vielä kaunistettiin kukkakiehkuroilla ja seppeleillä, tehdyt tunturi maailman puksipuista, puolanvarsista, ja tuhansilla kukilla, näillä hienosti tuoksuvilla kukilla, jotka kasvavat tuolla ylhäällä kallioiden keskellä, ikään kuin osoittaaksensa, miten heikkous yksinkertaisessa kauneudessaan kestää kaikki ja elää sielläkin, missä voima murtuu ja käy tyhjäksi. Kattoon pitkän pöydän päälle kiinitettiin telta, joka riippui alaspäin syvine ja monine poimuineen ja jota myös kaunisteltiin kukilla, jota paitsi suunnattoman suuri seppele ja kruunu riippuivat morsiamen aseman kohdalla.
Häät pidettiin sunnuntaina ja jo lauantai-iltana olivat kaikki soittoniekat valmiina Yrjö Kjellssonin luona ja tervehtivät ihanilla säveleillä häävieraita, jotka nyt kaikin miehissä jo saapuivat hääpaikalle seuraavana päivänä sieltä sitten kirkkoon kulkeaksensa. Luonnollista on, että heitä nyt heti kestittiin, mutta oikea syy, jonka tähden he näin varhain tulivat, oli se, että tänä iltana piti annettaman tuliaiset. Nyt kokoontui summaton määrä ruoka-aineita, kaikki maukkainta ja parhainta laatua, mitä oli voitu kokoon saada, jonka joukossa myös huomiota puoleensa veti niin sanottu häävoi sokeritoppain näköisen muotonsa ja kaikkien noiden ruusauksiensa tähden, jotka kaunistivat sen pintaa.