"Vai niin, ihminen oli kaunis."
"Niin oli sekä hyvä tyttö, jalo tyttö, siksi kun…"
Vanha nainen ei näyttänyt kuulleen häntä vaan pitkitti: "Kapteeni käsittänee, että minulla, joka nyt olen lapseton, on jonkinlainen oikeus ottaa lapsi hoidettavakseni, vaikka se todellakaan ei olisi velvollisuuteni."
"Velvollisuutenne se kyllä olisi ollut, mutta oikeutta siihen ei teillä koskaan tule olemaan," muistutti kapteeni.
"Emme nyt tahdo kuitenkaan riidellä sanoista, vaan minä suunnitin matkani tämän kautta kun tulin Strömstadista — olen kylpenyt Strömstadissa ja tunnen itseni paljoa keveämmäksi entisestään — suunnitin matkani tämän kautta, viedäkseni täältä tuon onnettoman lapsen."
"Onnettomanko? Minun nähdäkseni on hän varsin onnellinen."
"Hän on kentiesi tässä talossa?"
"Hän on Veräjätuvassa maantien varrella."
"Hyvänen aika, Teodor, hän oli varmaankin se tyttö joka avasi meille veräjän. Sinä sanoitkin, että hänen kasvonsa olivat hienonlaiset — mutta olihan tuo raukka avojaloin."
"Niin, armollinen täti, hän oli ihana lapsi."