"Rauhoitu, lapseni, sinä kyynelilläsi vallan tahrit läninkini. Et tiedä, miten kaunista minulla on Liljalassa."
Tyttö nousi silmiään pyyhkiellen.
"Paljoa kauniimpaa kuin aavistatkaan."
Tyttö peräytyi askeleen.
"Sinä saat kauniit vaatteet, ehkäpä silkkiset."
Tyttö peräytyi vieläkin askeleen.
"Saat ajella kanssani kaksi hevosta edessä."
"Ei, ei," huusi Stiina haltioissaan, tarttuen mummon kaulaan. "Pitäkää minä vielä, mummo, minä en tahdo! En tahdo lähteä Veräjätuvasta."
"Mutta ehkä se on onnesi," kuiskasi akka kyynelsilmin; sillä hän piti paljon lapsesta.
"Ei, ei! Kuuletteko mummo: