Silloin kertoi hän minulle aikovansa perustaa tähdistön ja pyysi minua jossakin ulkomaalaisessa seudussa — sillä minä vein laivalla ulos siihen aikaan rautaa — antaa piirtää tämän uuden tähdistön sinetin.
— Ja se oli? — kysyi vapaaherratar.
— Niin, se oli tehty Hampurissa.
— Ja tunnusmerkit?
— Niin, katsos, sangen soma. Ylinnä aurinko risti sisässä, liljojen kaltainen päissä, ja sen ympäri luettavana: "In hoc signum vinces", joka, sanoi hänen majesteetinsä, merkitsee: tässä merkissä olet voittava eli tällä merkillä, se on, jos olet kristitty. Lähinnä sen alla oli kaksi lippua ristiin pannulla J:llä ja X:llä, joka osoittaa vapahtajaa, ja sitten eräs kilpi neljällä kypärillä ja kilven sisässä risti ja sen ympärillä aurinko ja kolme naulaa alapuolella. Kilpeä piti kaksi ristiritaria, jotka olivat saaneet liian pitkät kädet; mutta se näytti hyvältä. Minä jätin sinetin hänen majesteetillensa, mutta ymmärrettävä on, että jos tähdistöstä olisi tullut jotakin, niin olisi se minulle melkein ollut itsestänsä tuleva.
Tehtaan-isännän luonto, joka ennen oli ollut jokseenkin alakuloinen, oli nyt suosi-aikaa kertoessa tullut ilomieliseksi, ja vapaaherratar tahtoi senvuoksi yllä pitää sen, niin ett^ei patruuna, niinkuin joskus tapahtui, silloinkuin vieraat saapuivat, näyttäisi raastetulta ja vaivatulta. — Oi, niin sinulla olisi ollut kaksi kunniamerkkiä, siihen Vaasan merkki luettuna, joka sinulla on.
— Niin, sen sain minä taloudellisista vaivoistani, — sanoi patruuna, järjestäen Vaasaansa, joka oli kallellansa.
— Oi, ei ainoastaan senvuoksi, hyvä mieheni; sinä vallan unohdat, että sinä kolme kertaa olet nauttinut maanmiestesi luottamusta.
— Niin, olla valtiopäivämiehenä. No niin, tuo on pitkä historia tuo. Nähkääs, minut valittiin siinä suhdassa, että minä olin Skräköping'in porvareja, jossa minä olin laittanut huopatehtaan ja suoritin porvarilliset ulosteot. Nyt oli niin, että minä olin hallituksen suhteen hyvällä kannalla … sinä nähkääs, minä tunsin kuningas vainajan ja tiesin, että hän tarvitsi rahoja …. hän oli lainannut koko joukon minulta … ja ilman rahoja ei hän voinut maksaa. Sen sanoi hän suoraan … hm, ei tuo kai ole liian paljon, että kansa maksaa kuninkaallensa palkkaa niin, että hän saattaa tehdä suoran puolestansa. Ei se liian paljon ole, että hänellä on rahoja palkitaksensa ansioita korkean mielialansa mukaan; ei se liian paljon ole, että hänellä on vähän sotilaita, jotka hän saattaa pitää hyväksensä ja isänmaan puolustukseksi sitäpaitsi. Ja niin tuli siitä, että tahdottiin tullitonta sisääntuontia juuri noille huoville … sellaista tehdasta ei perustettu tyhjällä; no, jos se olisi ollut jotakin toista, niin olisin minäkin saattanut huutaa kaikenlaista vapautta; mutta annas olla, se on sentään selvää, että ostajat tahtovat kaikkea vapaasti ja hyvästä hinnasta; mutta mistä sitten elinkeinolaiset eläisivät.
— Ei, se on mahdotonta.