Samassa silmänräpäyksessä astuivat nuot pienet ja puolikasvaneet neiti Klarstjerna't sisään, kotiopettajattarensa, mamselli Bleklöf'in johtamina, joka jonkunlaisella omalla juhlallisuudella astui esiin vapaaherrattaren luo, sanoen:
— Vapaaherratar käski minun esiin tuoda tervehdyksensä vapaaherrattarelleni ja pyytää anteeksi, ett'ei hän saata omata kunniata tulla. Vapaaherrattarella on…
— Minä toivon, ett'ei hän voi pahoin.
— Niin, valitettavasti ei hän voi hyvin tänään; hän on varmaan kylmettynyt, joka niin herkällä luonnolla, kuin hänellä on, helposti tapahtuu; hän on kuitenkin juonut kaneeli-teetä, joka on hänen luonnollensa hyvää … pikku Jannette, ei hänen tule noin niiata.
— Tervetullut, pienet enkelini! — lausui vapaaherratar noille neljälle neidille. — Saan esittää teille tyttäreni Liina Anton'in. Tulkaat hänen ystäviksensä, hän pyytää sitä.
Mamselli Bleklöf käänsi harmaat silmänsä alottelijaan, sanoen:
— On todellakin huvittavaa samalla erällä nähdä viattomuuden ja mieltymyksen yhdistyneinä suloisimmassa sopusoinnussa… Suvaitseeko vapaaherratar olla armollinen…
— Antakaa anteeksi, armaani! Tämä on mamselli Bleklöf, näitten pienten
Klarstjernojen johdattaja.
— Niin, meistä on tuleva ystävät, minä olen varma siitä, minun sydämeni sanoo sen minulle ennakolta … viattomuus ja viehättäväisyys yhteydessä, yksinkertaisuus… Ah! me olemme usein puhuvat taivaallisesta maasta puinensa ja vuorinensa, lirisevistä puroistansa ja peilijärvistänsä. Hyvää päivää, sinullekin, rakas neiti Attalie! Oi, on kauan sitten, koko kahdeksan päivää, kuin näimme toinen toisemme. Sinulla on tänäpä "beaujour" mikä huikaiseva väri; sinä olet ihmeteltävä, Attalie, nyt kuni aina … ja herra patruuna. Minä näen herra patruunasta, että ilo tuntuu isällisessä sydämessä, kuin siihen saa sulkea rakkaan tyttären.
— Nöyrin palvelija! Niin, se on niin todellakin … hm, ja että vapaaherratar voi pahoin … toivon, ett'ei se ole vaarallista. Antakaa anteeksi! — keskeytti hän itse itsensä, rientäen ulos toisia vieraita vastaan ottamaan.