— Lasisilmät! — Ja nyt alkoi hän nauraa sydämen pohjasta. — Sinä et saata käsittää kuinka tuo kuuluu hauskalta.
Berndtsson ei käsittänyt mitään, vaan sanoi vihdoinkin:
— No, sitten on se kai jotakin muuta?
— Niin, täsmällensä, se on vallan toista, mutta silmälasit päälle kaupan. Niin niin, varmaa on, että jollen minä olisi pitänyt sinusta, niin et sinä olisi silloin saanut kirjettäkään; mutta minä ajattelin sinne ja tänne ja niin löysin minä sinut, kunnon toverini, sinun tuiki rehellisen olennon, numero 73 Berndt Berndtsson'in Hagetorp'ista, sen niin kutsutun Bernsten'in… Sen pojat, menkäämme nyt ulos taloa katsomaan; minä olen niin kiintynyt tänne, ett'en minä ymmärrä kuinka kävisi, jos minä muuttaisin täältä.
Näin sanoen vei hän vieraansa puutarhaansa.
— Katsos, Berndt, — toisti hän, — tuo tuossa on oikea "higaråpuu", jonka minä ostin Valdemarsborg'ista, minulla on se ollut jo, annas olla, viisi vuotta, ja mennä vuonna sai äiti kaksi kannua marjoja, onhan se kokolailla! Se onkin hyvässä maassa. Sitäpaitsi olen minä ottanut pano-oksia, me näemme net kohta. No, miltä näyttää.
— Hyvältä, rakas Helmer, sangen hyvältä.
— Niin, sen minä uskon. Koko tämä puutarhan tarha oli kahdeksan vuotta sitten takamaana. Minä olen omilla käsilläni kaivanut jokaisen lapiollisen ja olen äitin puutarhuri. Sinä et saata koskaan uskoa, kuinka äiti on turhamainen. Kun minä olen pois matkustava, niin napittaa hän takkini; sillä sitä en minä ymmärrä … minä olen vaan lapsi, ainoastaan seitsemänkolmatta vuotias. Talvella on hän esillä matkavöinensä ja ranneturvinensa, ja jos minä saan nuhaa, niin ajaa hän minun sisäänni seljateetä.
— Ja sinä juot? — kysyi Frans, nauraen.
— Juon, luonnollisesti, minä kappaan sisääni kupillisen, sillä muuten akka suuttuisi; mutta Jumala tiesi kuinka tulisinko toimeen ilman akkaa … me kuulummekin yhteen, vaikka minä useat kerrat suutun hänen ravintojärjestyksiinsä. Äiti ei ole taitamaton sellaisissa; sillä hän lukee, ajankuluksensa tietysti, Huselandin "keino elää kauan"; Jumala antakoon hänen nauttia itse sitä.