— Ei, Herran Jumala! älkää sanoko komplimang… Ei, ei, isä! Sanokaa hänelle, että Emili kiittää häntä kovin, kovin! … musikista ja … värsyistä; niin, sanokaa niin.
— Niin, sinä kiität häntä kovin, vai niin … sinä tulit enchanterad…
— En maarkaan, älkää käyttäkö mitään ranskan sanaa; sanokaa vaan, että minä tulin iloiseksi.
— Vai niin, että sinä tulit iloiseksi; vai niin, nyt minä tiedän. Se on tuleva noin toimitetuksi, kuin jos sinä olisit päämieheni jossakin riita-asiassa.
— Mutta isä!
— Niinpä kyllä.
— Mutta ehkä se on parasta viivyttää sitä, siksikunnes hän tulee naimisiin.
— Hää? naimisiin? Miksi niin?
— Niin, nähkääs isä, äiti arveli, että miehet saavat aina sellaisia ajatuksia.
— Minkälaisia ajatuksia?