— Leskirouva, pastorska Tiina Wedén, syntynyt Wedén, saman asiamiehen kautta.
Tällä tavoin olivat kaikki, jotka asuivat kaukana ja jotka olivat petetyiksi täti Julianan antavaisuudella, antaneet notarius Östersten'ille valtakirjansa.
— Siis kaikki täällä, ja vieraat?
— Minun puolestani, — sanoi kenraali, — paruuni Gyllensvingel.
— Ja minun puolestani, — sanoi rovasti Nisker, kumartaen, — ystäväni, veli Kröplin … herra kunink. hovisaarnaaja, maisteri Josaphat Kröplin.
— Ja minun puolestani, — sanoi leipuri Knodd, olen minä ottanut mukaani naapurini tuolta kotoa, Bernsten'in … hm, hän on muuten sorvari ammatiltansa, ja on oikea porvari Telge'stä.
Silloin esitteleiksi pieni laiha mies uloskasvaneessa hännystakissa, kumarsi ja lisäsi: — Ja haa, se olen, kuten veli Knodd sanoo.
Näiden läsnäolevien pitäisi nyt katsoa ja protokollassa selittää, — alkoi divisioni-päällikkö puhua, — kuinka he arvelevat näistä sineteistä, joilla kodicilli on seilattu, ovatko ne oikeat ja eheät. Kaikki katsahtivat tuota salaperäistä myttyä ja selittivät, että sinetit olivat vahingoittumattomat.
— Siis murtaa sitten sihteeri tämän asiakirjan auki, jonka tulee lukea sen sisältö ääneen, senvuoksi, että se kunink. hovioikeuden protokollaan sanasta sanaan otetaan.
Myttyä ympäröivät silkkirihmat katkottiin, ja nyt otti sihteeri esille suuren käärityn pergamentin, siihen kuuluvine pulleroineen.