— Minulla on, — sanoi notarius, sittenkuin hän oli lämmennyt vaatteissa, ja sittenkuin lapset olivat alkaneet huvitella itseänsä hänen kanssansa, joka ei viipynyt kauan. — Minulla on sangen tärkeä uutinen… Ei, antakaa kaulaliinan olla, lapsukaiset!
— Antakaa vaarin olla, hyi, onko Liinan tapa tehdä niin! — sanoi äiti vakavasti pikku Liinalle, joka oli pistänyt pyylevän kätensä notariuksen kaulaliinan sisäpuolelle ja uhkasi hävittää koko paryrin.
— Tärkeä uutinen? kysyivät molemmat.
— Niin, näet, Emili, minä en ole saattanut ennenkuin vasta äidin kuoltua varastaa vanhaa Raamattuasi.
— Kiitos isä! Onko se mukana?
— Ja niin… Odota vähän, — lisäsi hän, juosten ulos ja hän tuli takaisin Raamattu kädessä. — Ja, niin on kerrottavana, että Valdemarsborg'in fideikommissikirjeen kodicilli on avattu.
— Ja Jakobsstege?
— Mitä vielä!
— No, mitä sitten?
— Niin näes, Emili, mikä on tuo nimi, jonka on tällä kannella? — kysyi notarius, ja hänen silmänsä kipenöitsivät nimettömästä ilosta, — mitä on tässä? "Eilias Frid fik thenna Biblia til skiäncks af Anders Oliv then 3 Januari Anno 1622". ("Elias Frid sai tämän Raamatun lahjaksi Anders Oliv'ilta 3 p:nä Tammikuuta v. 1622").