No niin, voisi kyllä tapahtua, ja silloin olisi hyvä puhutella pappia.
Välittikö muorin neiti papista?
Ei suinkaan, hän oli maailmallinen viime hetkeen asti, hän; mutta minä tahtoisin sentäänkin. —
Oh, se vaan maksaisi.
Vanhus vaipui takaisi vuoteellensa — tämä: "se vaan maksaisi" — tuskautti häntä enemmän kuin mikään muu: mutta hän kokosi voimansa uudestaan — antoi kuulua käheätä, koleata naurua, joka kuitenkin pian muuttui yskäksi. Tämän jotensakin tasaannuttua, sanoi hän voimalla, joka tyttöä kummastutti: nyt sinä menet Antti Elmerin luo ja pyydät häntä tulemaan tänne, ja se oitis — kuuletkos?
Tuo tavattomuus äänessä teki vaikutuksensa, tyttö meni.
Antti Pietari, lähin naapuri, tuli, ja häntä pyysi akka seuraavana päivänä menemään pappia hakemaan.
* * * * *
Oli seuraava päivä iltapuoleen. Ei ketään muuta, kuin pappi ja akka, ollut tuossa puoli pimeässä mökissä.
Pappi puhui hiljaa, mutta voimakkailla sanoilla tuolle sairaalle.